-
-
Suomen Raamattuopisto (1776) -
-
9
|Rute 2:9|
Katso visusti, millä pellolla he eloa ottavat, ja seuraa heitä: minä sanoin palvelioilleni, ettei yksikään sinua vahingoitse. Ja jos sinä janoat, niin mene astiain tykö ja juo siitä, mitä minun palveliani ovat ammuntaneet.
-
10
|Rute 2:10|
Ja hän lankesi kasvoillensa ja kumarsi maahan, ja sanoi hänelle: minkätähden olen minä löytänyt armon sinun kasvois edessä, että tunnet minun, joka kuitenkin olen muukalainen?
-
11
|Rute 2:11|
Boas vastasi ja sanoi hänelle: minulle ilmoitettiin kaikki, mitäs tehnyt olet anopilles, sittekuin sinun miehes kuoli: ettäs jätit isäs ja äitis, ja isäs maan, ja matkustit kansan tykö, jota et sinä ennen tuntenut.
-
12
|Rute 2:12|
Herra maksakoon sinulle työs, ja sinun palkkas olkoon täydellinen Herran Israelin Jumalan tykönä, jonka tykö sinä olet tullut, turvaamaan hänen siipeinsä alle!
-
13
|Rute 2:13|
Hän sanoi: anna minun löytää armo sinun kasvois edessä, minun herrani; sillä sinä olet lohduttanut minua ja olet puhutellut piikaas suloisesti, vaikka en minä ole niinkuin joku sinun piioistas.
-
14
|Rute 2:14|
Boas sanoi jälleen hänelle: koska ruan aika joutuu, niin tule tänne, syö leipää ja kasta palas etikkaan. Niin hän istui elonleikkaajain viereen, ja hän antoi hänelle kuivatuita tähkäpäitä, hän söi ja ravittiin, ja jätti jotakin tähteeksi.
-
15
|Rute 2:15|
Kuin hän nousi poimimaan, käski Boas palvelioitansa ja sanoi: sallikaat hänen poimia lyhdetten keskellä ja älkäät häntä häväiskö.
-
16
|Rute 2:16|
Varistelkaat myös sitomista läpimitten hänelle, ja jättäkäät siihen, että hän ne poimis, ja älkään yksikään häntä nuhdelko!
-
17
|Rute 2:17|
Niin poimi hän pellolla ehtooseen asti, ja hän tappoi ne poimitut; ja oli liki yksi epha ohria.
-
18
|Rute 2:18|
Ja hän kantoi ne ja vei kaupunkiin, ja osoitti anopillensa, mitä hän oli poiminut. Toi myös ne ruan tähteet, joista hän oli itsensä ravinnut ja antoi hänelle.
-
-
Sugestões
Clique para ler Atos 10-12
08 de novembro LAB 678
ESTÊVÃO
Atos 07-09
O destaque da leitura de hoje vai ficar com Estevão, um personagem bíblico de marco histórico. Digo “de marco histórico”, porque a morte de Estevão é um dos pontos de identificação das datas que estruturam a cronologia da profecia dos 2300 tardes e manhãs, de Daniel 8:14. Se quiser estudar mais sobre isto, veja o livro Nisto Cremos, da Casa Publicadora Brasileira.
Mas além de ter sido uma referência na História, Estevão foi uma grande personalidade do cristianismo, que merece sim, um pouco da nossa atenção. De acordo com o que podemos ver em Atos 6:5; 7:59; 8:2; 11:19; e 22:20; ele foi um dos sete diáconos da igreja primitiva. Há teólogos que lhe dão o título de “Um Negociante Cheio do Espírito”. Eleito para supervisionar a distribuição da ajuda (Atos 6:5), Estevão ultrapassou as limitações de sua tarefa e chegou a ser um pregador poderoso (Atos 7).
Dentre as importantes qualidades de Estevão, podemos destacar que ele foi um homem cheio de algumas virtudes como: a) Fé (Atos 6:5); b) Presença do Espírito Santo (Atos 6:5); c) Sabedoria (Atos 6:3-10); d) Poder (Atos 6:8); e) Luz (Atos 6:15); f)Visão (Atos 7:55-56); e, do maior de todos os dons, g) Amor (Atos 7:60).
Os cristãos lembram-se muito de Estevão por Ele ter sido um mártir da fé cristã(Atos 7:56). O primeiro, após a ascensão do Senhor Jesus Cristo. Remonta-se a isto o fato de que (acreditamos nisso pela tradição) Estevão seja, com quase certeza, um dos setenta escolhidos e enviados pelo Senhor em Lucas 10:1-10, e que O acompanhou sempre, a partir do batismo de João (Atos 1:21-22). Podemos concluir isso, devido ao fato de ele exercer dons atribuídos exclusivamente aos apóstolos e estes homens (Atos 6:8). Logo, por causa da atividade cristã de Estevão havia homens que se colocavam contra ele. Não conseguiam derrotá-lo em nenhum tipo de discussão, pois estava cheio do Espírito Santo e da sabedoria espiritual. Então, contrataram homens perversos e desonestos para dizer mentiras sobre ele, levaram-no perante o conselho e o acusaram de blasfêmia contra Deus e contra Moisés. Por fim, seu ministério póstumo foi maior do que sua contribuição em vida.
Já passou para pensar nisto? Você não tem como imaginar a mensuração do tamanho que a cauda da sua influência pode atingir. Crescimento absurdo, porém relevante!
Valdeci Júnior
Fátima Silva