-
-
Suomen Raamattuopisto (1776) -
-
1
|Lamentações 1:1|
Kuinka se kaupunki niin yksinäinen on, joka täynnä kansaa oli? Hän on niinkuin leski. Joka ylimmäinen oli pakanain seassa ja vallan päällä maakunnissa, sen täytyy nyt veronalaisena olla.
-
2
|Lamentações 1:2|
Yli yötä hän katkerasti itkee, niin että hänen kyynelensä poskilta vuotavat; ei hänen ystävistänsä kenkään häntä lohduta, vaan kaikki hänen lähimmäisensä katsovat hänen ylön, ja ovat hänen vihollisiksensa tulleet.
-
3
|Lamentações 1:3|
Juuda on vangittu raadollisuudessa ja raskaassa orjuudessa; hän asuu pakanain seassa, ja ei löydä lepoa; kaikki hänen vihollisensa pahasti menevät hänen kanssansa.
-
4
|Lamentações 1:4|
Zionin tiet murehtivat, ettei kenkään juhlille tule; kaikki hänen porttinsa ovat autiona, hänen pappinsa huokaavat, ja hänen neitseensä surkiasti katsovat, ja hän itse on murheissansa.
-
5
|Lamentações 1:5|
Hänen vihollisensa voitti, hänen vihollisillensa käy hyvästi; sillä Herra on hänen surkeudella täyttänyt hänen pahain tekoinsa paljouden tähden; hänen lapsensa ovat vankina menneet pois vihollisten edellä.
-
6
|Lamentações 1:6|
Ja kaikki kaunistus on Zionin tyttäriltä lähtenyt pois; hänen päämiehensä ovat niinkuin ne peurat, jotka ei laidunta löydä, ja voimatoinna käyvät vaatian edessä.
-
7
|Lamentações 1:7|
Jerusalem muistaa tällä ajalla, kuinka raadollinen ja hyljätty hän on, ja kuinka paljo hyvää hänellä vanhaan aikaan ollut on, että hänen kansansa vihollisen kädessä on, ja ei kenkään heitä auta; hänen vihollisensa näkevät hänen, ja nauravat hänen lepoansa.
-
8
|Lamentações 1:8|
Jerusalem on raskaasti syntiä tehnyt, sentähden täytyy hänen olla niinkuin saastainen vaimo; kaikki, jotka häntä kunnioittavat, katsovat hänen ylön, että he hänen häpiänsä näkevät; mutta hän huokaa ja lankee maahan.
-
9
|Lamentações 1:9|
Hänen saastaisuutensa tarttuu kiinni hänen liepeesensä; ei hän olisi luullut, että hänelle näin pitäis viimein käymän; hän on tosin ylen hirmuisesti kukistettu maahan, ja ei kenkään sittekään ole, joka häntä lohduttaa: Herra, katso minun raadollisuuttani, sillä vihollinen suuresti kerskaa.
-
10
|Lamentações 1:10|
Vihollinen on pannut kätensä kaikkein hänen kallisten kaluinsa päälle; sillä hänen täytyy katsoa päältä, että pakanat hänen pyhyytensä kävivät, joista sinä kieltänyt olet, ettei heidän pitänyt sinun seurakuntaas tuleman.
-
-
Sugestões
Clique para ler Êxodo 28-29
26 de janeiro LAB 392
O SACERDÓCIO CONTINUA ATÉ HOJE
Êxodo 28-29
Um dos dias mais importantes da nossa vida, como casal, foi o dia da nossa ordenação (06/12/2008) ao ministério pastoral. Muita tensão, muita angústia, muita alegria, muita bênção, muita unção, muita comunhão. O dia da ordenação pastoral é o dia da confirmação de que a pessoa está realmente ingressando no ministério efetivo de forma reconhecida e autorizada. E para isso, a bênção de Deus é o principal. No tempo mosaico, isso acontecia através da consagração dos sacerdotes, como você pode observar na leitura de hoje.
Os ensinos do Novo Testamento transferem o sacerdócio para toda a pessoa que seja crente em Jesus (Hebreus 7 em comparação com 1Pedro 2). Russell Burrill, em seu livro “Revolução na Igreja”, apresenta um estudo que nos mostra como a “consagração” de Êxodo 29 acontece nos moldes neo-testamentários. É através da imposição de mãos. O evangelho prevê que cada novo convertido ao cristianismo nasça no reino de Deus como um discípulo, missionário. E isso acontece pelo recebimento do Espírito Santo. Todos nós podemos e precisamos ser batizados com o Espírito Santo. Isso é o que nos capacita como sacerdotes modernos de Jesus.
A cerimônia de ordenação citada que a Fátima e eu fomos investidos é apenas uma separação funcional para um trabalho de caráter mais clerical. No cristianismo, as diferenças entre um clérigo e um laico estão apenas nas funções e no tempo, mas não na importância da pessoa. Um pastor trabalha no ministério a todo tempo de forma integral, o membro da igreja mescla tal serviço com o seu trabalho secular; por estar mais integralmente envolvido, o pastor tem mais atribuições dentro do ministério que o membro da igreja; logo, o pastor é o apoio ao membro, a equipe de staff, a base, o servo. Mas ambos, pastor e membro da igreja, são importantes para Deus de forma igual.
Jesus foi quem deixou o exemplo mais nítido do que é ser um líder servo. Afinal, ele é o bom (the best) pastor (João 10), e todos nós, ovelhas do seu pasto (Salmo 95:7). Mas essa revelação de liderança serviçal mais explícita na vida de Jesus é apenas a expressão máxima do que o sacerdócio e tudo o que o envolvia, representava no tempo de Moisés. Quando você ler Êxodo 28-29, lembre-se que cada detalhe dessa leitura simboliza alguma coisa no ministério de Cristo. E, por conseqüência de Ele compartilhar tal ministério conosco, cada detalhe também deve nos ensinar alguma lição sobre a nossa maneira de vivermos atualmente como testemunhas do Reino.
Uma das melhores experiências que podemos ter é consagrar-nos a Deus. Busque o batismo do Espírito Santo!
Valdeci Júnior
Fátima Silva