-
-
Suomen Raamattuopisto (1776) -
-
1
|Lamentações 1:1|
Kuinka se kaupunki niin yksinäinen on, joka täynnä kansaa oli? Hän on niinkuin leski. Joka ylimmäinen oli pakanain seassa ja vallan päällä maakunnissa, sen täytyy nyt veronalaisena olla.
-
2
|Lamentações 1:2|
Yli yötä hän katkerasti itkee, niin että hänen kyynelensä poskilta vuotavat; ei hänen ystävistänsä kenkään häntä lohduta, vaan kaikki hänen lähimmäisensä katsovat hänen ylön, ja ovat hänen vihollisiksensa tulleet.
-
3
|Lamentações 1:3|
Juuda on vangittu raadollisuudessa ja raskaassa orjuudessa; hän asuu pakanain seassa, ja ei löydä lepoa; kaikki hänen vihollisensa pahasti menevät hänen kanssansa.
-
4
|Lamentações 1:4|
Zionin tiet murehtivat, ettei kenkään juhlille tule; kaikki hänen porttinsa ovat autiona, hänen pappinsa huokaavat, ja hänen neitseensä surkiasti katsovat, ja hän itse on murheissansa.
-
5
|Lamentações 1:5|
Hänen vihollisensa voitti, hänen vihollisillensa käy hyvästi; sillä Herra on hänen surkeudella täyttänyt hänen pahain tekoinsa paljouden tähden; hänen lapsensa ovat vankina menneet pois vihollisten edellä.
-
6
|Lamentações 1:6|
Ja kaikki kaunistus on Zionin tyttäriltä lähtenyt pois; hänen päämiehensä ovat niinkuin ne peurat, jotka ei laidunta löydä, ja voimatoinna käyvät vaatian edessä.
-
7
|Lamentações 1:7|
Jerusalem muistaa tällä ajalla, kuinka raadollinen ja hyljätty hän on, ja kuinka paljo hyvää hänellä vanhaan aikaan ollut on, että hänen kansansa vihollisen kädessä on, ja ei kenkään heitä auta; hänen vihollisensa näkevät hänen, ja nauravat hänen lepoansa.
-
8
|Lamentações 1:8|
Jerusalem on raskaasti syntiä tehnyt, sentähden täytyy hänen olla niinkuin saastainen vaimo; kaikki, jotka häntä kunnioittavat, katsovat hänen ylön, että he hänen häpiänsä näkevät; mutta hän huokaa ja lankee maahan.
-
9
|Lamentações 1:9|
Hänen saastaisuutensa tarttuu kiinni hänen liepeesensä; ei hän olisi luullut, että hänelle näin pitäis viimein käymän; hän on tosin ylen hirmuisesti kukistettu maahan, ja ei kenkään sittekään ole, joka häntä lohduttaa: Herra, katso minun raadollisuuttani, sillä vihollinen suuresti kerskaa.
-
10
|Lamentações 1:10|
Vihollinen on pannut kätensä kaikkein hänen kallisten kaluinsa päälle; sillä hänen täytyy katsoa päältä, että pakanat hänen pyhyytensä kävivät, joista sinä kieltänyt olet, ettei heidän pitänyt sinun seurakuntaas tuleman.
-
-
Sugestões
Clique para ler 2 Reis 18-19
27 de abril LAB 483
VOCÊ QUER QUE DEUS LHE FORTALEÇA?
2Reis 18-19
Olá, você que me acompanha nos comentários do “Por Dentro da Bíblia”! Como estão as coisas? Sua leitura bíblica está em dia ou atrasada? Se estiver atrasada e você tiver parado de ler, quero convidar-lhe a passar uma borracha no passado e recomeçar a partir da leitura de hoje. Daqui para frente, procure se manter atualizado. Que tal?
Aconteceu algo parecido no reino de Judá. O povo de Jerusalém tinha tido um rei que reinou por um período de 20 anos. Agora, o rei havia morrido. Então, eles precisavam começar de novo, com um novo rei chamado Ezequias. Ele era um homem bom, mas não porque tivesse algo bom em si. Você sabe o que significa a palavra Ezequias? De acordo com o Dicionário Bíblico Ilustrado de Vila Santamaria, da Editorial CLIE, essa palavra significa que Jeová fortalece, ou seja, que Deus dá força. Entendeu o porquê dele ser bom?
A partir daí, acontecem duas coisas. Podemos ver isso de forma bem clara na vida de Ezequias, quando lemos sobre ele e, também, podemos ver a possibilidade de que isso aconteça na nossa vida. Você quer que Deus lhe fortaleça?
Vejamos como Deus fortaleceu Ezequias. Ele era filho de Acaz, o rei anterior. Portanto, antes mesmo de tornar-se rei, Ezequias já estava associado ao governo desde 728 a.C. Quando começou seu reinado efetivo, como era um servo devoto de Deus, já iniciou reparando e limpando o Templo, reorganizando os serviços religiosos com os seus funcionários e celebrando uma grande Páscoa. Ele destruiu as plataformas de idolatria e acabou com as imagens que estavam sendo idolatradas.
Quando já estava em seu quarto ano do reinado, por volta de 720 a.C., seu vizinho do norte, o reino de Israel, foi invadido por alguns inimigos que acabaram com o reino. Ezequias conseguiu segurar a barra ainda por uns seis anos, no reino do sul, até que no ano 714 a.C., começaram as invasões assírias. Mas ali não foi o fim, porque quem acabou mal foi a própria Assíria.
E logo depois que Ezequias ficou doente e quase morreu, escapou por pouco, ganhando mais 15 anos de lambuja para viver, como resposta de Deus a um pedido que ele fez em oração. Por fim, em 691 a.C., o rei morreu e, no lugar dele, ficou seu filho Manassés.
Você percebe que buscar a Deus foi uma atitude que fez parte tanto dos primeiros quanto dos últimos atos de Ezequias? Isso pode nos ensinar sobre como Deus fortalece um ser humano.
Você quer que o Senhor lhe fortaleça? Siga o segredo de Ezequias. Busque a força de Deus!
Valdeci Júnior
Fátima Silva