-
-
Suomen Raamattuopisto (1776) -
-
1
|Lamentações 1:1|
Kuinka se kaupunki niin yksinäinen on, joka täynnä kansaa oli? Hän on niinkuin leski. Joka ylimmäinen oli pakanain seassa ja vallan päällä maakunnissa, sen täytyy nyt veronalaisena olla.
-
2
|Lamentações 1:2|
Yli yötä hän katkerasti itkee, niin että hänen kyynelensä poskilta vuotavat; ei hänen ystävistänsä kenkään häntä lohduta, vaan kaikki hänen lähimmäisensä katsovat hänen ylön, ja ovat hänen vihollisiksensa tulleet.
-
3
|Lamentações 1:3|
Juuda on vangittu raadollisuudessa ja raskaassa orjuudessa; hän asuu pakanain seassa, ja ei löydä lepoa; kaikki hänen vihollisensa pahasti menevät hänen kanssansa.
-
4
|Lamentações 1:4|
Zionin tiet murehtivat, ettei kenkään juhlille tule; kaikki hänen porttinsa ovat autiona, hänen pappinsa huokaavat, ja hänen neitseensä surkiasti katsovat, ja hän itse on murheissansa.
-
5
|Lamentações 1:5|
Hänen vihollisensa voitti, hänen vihollisillensa käy hyvästi; sillä Herra on hänen surkeudella täyttänyt hänen pahain tekoinsa paljouden tähden; hänen lapsensa ovat vankina menneet pois vihollisten edellä.
-
6
|Lamentações 1:6|
Ja kaikki kaunistus on Zionin tyttäriltä lähtenyt pois; hänen päämiehensä ovat niinkuin ne peurat, jotka ei laidunta löydä, ja voimatoinna käyvät vaatian edessä.
-
7
|Lamentações 1:7|
Jerusalem muistaa tällä ajalla, kuinka raadollinen ja hyljätty hän on, ja kuinka paljo hyvää hänellä vanhaan aikaan ollut on, että hänen kansansa vihollisen kädessä on, ja ei kenkään heitä auta; hänen vihollisensa näkevät hänen, ja nauravat hänen lepoansa.
-
8
|Lamentações 1:8|
Jerusalem on raskaasti syntiä tehnyt, sentähden täytyy hänen olla niinkuin saastainen vaimo; kaikki, jotka häntä kunnioittavat, katsovat hänen ylön, että he hänen häpiänsä näkevät; mutta hän huokaa ja lankee maahan.
-
9
|Lamentações 1:9|
Hänen saastaisuutensa tarttuu kiinni hänen liepeesensä; ei hän olisi luullut, että hänelle näin pitäis viimein käymän; hän on tosin ylen hirmuisesti kukistettu maahan, ja ei kenkään sittekään ole, joka häntä lohduttaa: Herra, katso minun raadollisuuttani, sillä vihollinen suuresti kerskaa.
-
10
|Lamentações 1:10|
Vihollinen on pannut kätensä kaikkein hänen kallisten kaluinsa päälle; sillä hänen täytyy katsoa päältä, että pakanat hänen pyhyytensä kävivät, joista sinä kieltänyt olet, ettei heidän pitänyt sinun seurakuntaas tuleman.
-
-
Sugestões
Clique para ler Jeremias 14-16
14 de agosto LAB 593
GEROGE WASHINGTON
Jeremias 14-16
Na leitura bíblica de hoje, há muitas pérolas. Delas, destaco um versículo: “Mas Tu, ó Senhor, estás em nosso meio, e somos chamados pelo Teu nome” (Jeremias 14:9). Pare para pensar na profundidade dessa última frase. Você é chamado por que nome? O nome de alguém pode influenciar seu destino? Para refletir sobre isso, quero compartilhar com você, abaixo, uma história que acabo de ler.
Conta-se que o dia 30 de abril de 1789 foi um dia festivo em Nova Iorque. Os canhões troavam. Sinos tocavam. Trombetas soavam. Tambores rufavam. Fogos de artifício iluminavam o céu. As multidões se alegravam.
“Viva George Washington, presidente dos Estados Unidos!” - gritava o povo.
Todos queriam ver aquele que os havia ajudado a conquistar a liberdade.
No meio daquela multidão, estava Washington Irving, de cinco anos de idade, que havia recebido esse nome em homenagem ao comandante chefe do Exército Revolucionário. Quando Washington estava andando a cavalo por uma das ruas, numa parada militar, a ama do menino puxou-o pelo braço e lhe disse:
“Olhe, queridinho! Aí vai o general Washington, o homem em homenagem a quem você recebeu o nome!”
Contudo, aquela olhada rápida não foi o suficiente para satisfazer a ama do menino Irving. No dia seguinte à parada, ela estava andando com o garoto, quando viu o presidente entrar numa loja. Agarrando o menino pela mão, atravessou a rua e entrou na loja.
Pondo-se diante do presidente, disse com sotaque escocês:
“Com licença, excelência. Aqui está um menino que tem o seu nome!”.
“É mesmo?” – perguntou Washington – “que bom!”.
Enquanto olhava para baixo e sorria, disse ao menino:
“Estou contente por encontrá-lo, Washington”. Espero que você cresça e seja um bom menino. Que Deus o abençoe – e colocou uma das fortes mãos sobre a cabeça do garoto.
Daquele momento em diante, George Washington foi o herói de Washington Irving. Posteriormente, quando se tornou escritor, ele escreveu “A Vida de George Washington”. Escreveu também as biografias de Cristóvão Colombo, John Jacob Astor, Oliver Goldsmith e do capitão Bonneville. Por algum tempo serviu a seu país como diplomata na Inglaterra e Espanha. Toda a sua vida procurou honrar o nome que lhe fora dado.
Pelo fato de amar a Jesus, você é chamado cristão. Você está procurando fazer o melhor para honra do nome que lhe foi dado? Ao fazer a leitura de hoje, pense: “Como o profeta Jeremias descreveria a sua vida cristã?” Você ficaria satisfeito em ler tal descrição?
A história que lhe contei foi tirada de uma obra de Dorothy E. Whatts, “Meu Herói de Cada Dia – Inspiração Juvenil”, (Tatuí, SP: Casa Publicadora Brasileira, 2003), 221.
Valdeci Júnior
Fátima Silva