-
Leia por capítulosComentário sobre a Leitura Bíblica de Hoje
-
Suomen Raamattuopisto (1776) -
-
18
|Ezequiel 28:18|
Sillä sinä turmelit sinun pyhyytes suurella pahuudellas ja väärällä kaupallas: sentähden tahdon minä antaa tulen sinusta tulla, joka sinun kuluttaman pitää, ja teen sinun tuhaksi maan päällä kaikkein niiden silmäin edessä, jotka sinun näkevät.
-
19
|Ezequiel 28:19|
Kaikki, jotka sinun tuntevat pakanain seassa, pitää hämmästymän sinun tähtes; sinä olet suureksi pelvoksi, ettes ikänä enään taida tulla ylös.
-
20
|Ezequiel 28:20|
Ja Herran sana tapahtui minulle ja sanoi:
-
21
|Ezequiel 28:21|
Sinä ihmisen poika, aseta kasvos Zidonia vastaan, ja ennusta häntä vastaan,
-
22
|Ezequiel 28:22|
Ja sano: näin sanoo Herra, Herra: katso, minä tahdon sinun kimppuus, Zidon, ja tahdon voittaa kunnian sinusta, että ymmärrettäisiin, että minä olen Herra, kuin minä annan oikeuden käydä hänen ylitsensä, ja hänessä osoitan, että minä pyhä olen.
-
23
|Ezequiel 28:23|
Ja lähetän ruton hänen sekaansa ja veren vuodatuksen hänen kaduillensa, ja heidän pitää kuolemahaavoissa lankeeman miekallas, jonka pitää tuleman heidän päällensä joka taholta; ja heidän pitää ymmärtämän, että minä olen Herra.
-
24
|Ezequiel 28:24|
Ja ei pidä sitte ympäri Israelin huoneita, joissa heidän vihollisensa ovat, orjantappuroita, jotka pistävät, eikä ohdakkeita, jotka heitä vaivaavat, jäämän, että heidän pitää ymmärtämän, että minä olen Herra, Herra.
-
25
|Ezequiel 28:25|
Näin sanoo Herra, Herra: kuin minä Israelin huonetta kokoon kansoista, joihin he hajoitetut ovat, niin minä tahdon heissä osoittaa pakanoille, että minä pyhä olen; ja heidän pitää asuman maallansa, jonka minä palvelialleni Jakobille antanut olin.
-
26
|Ezequiel 28:26|
Ja heidän pitää murheetoinna asuman siinä, ja huoneita rakentaman, ja istuttaman viinapuita, juuri murheetoinna he asuvat, kuin minä annan oikeuden käydä kaikkein heidän vihollistensa ylitse heidän ympäristöllänsä; ja heidän pitää ymmärtämän, että minä Herra olen heidän Jumalansa.
-
1
|Ezequiel 29:1|
Kymmenentenä vuotena, kymmenentenä päivänä toisessa kuussa toistakymmentä, tapatui Herran sana minulle ja sanoi:
-
-
Sugestões
Clique para ler Atos 16-18
10 de novembro LAB 680
BARNABÉ – FILHO DA CONSOLAÇÃO
Atos 13-15
Quando eu era criança, nos acampamentos de retiro espiritual dos cristãos, costumava ouvir os jovens, ao embalo das palmas, do violão, da caixa e da gaita, com sorrisos nos rostos, cantarem: “era seu nome Barnabé, natural de Chipre”. Era uma melodia bem gostosa, e muitas vezes a cantei. Mas nem sabia quem era Barnabé. Por outro lado, quantas vezes lemos o livro de Atos, e ignoramos ali a presença de um dos seus principais personagens: Barnabé, “Filho de Consolação”.
Esse (Barnabé) era o cognome de José, um levita (Atos 4:36). O seu nome é o primeiro de uma lista de profetas e professores da igreja de Antioquia (Atos 13:1). Lucas diz que ele é um bom homem (Atos 11:24). Os seus pais eram judeus, da tribo de Levi. Ele era natural de Chipre, onde possuía uma herdade (Atos 4:36-37), que vendeu. Parece ter tido uma aparência digna e que sobressaía (Atos 14:11-12). Quando Paulo voltou a Jerusalém após a sua conversão, Barnabé apresentou-o aos apóstolos (Atos 9:27). É provável que tivessem sido colegas na escola de Gamaliel.
A prosperidade da igreja de Antioquia fez com que os apóstolos e irmãos enviassem para lá Barnabé como superintendente. Ali ele encontrou o trabalho já tão avançado e instalado em força, que foi até Tarso à procura de Saulo para que este o assistisse. Saulo voltou com ele para Antioquia e trabalhou ali durante um ano (Atos 11:25-26).
No fim deste período, foram enviados ambos para Jerusalém, com as contribuições que a igreja de Antioquia tinha juntado para os irmãos mais pobres daquela cidade (Atos 11:28-30). Pouco tempo após o seu regresso, trazendo com eles João Marcos, foram nomeados missionários para o mundo pagão e assim investidos, visitaram Chipre e algumas cidades da Ásia Menor (Atos 13:14). Ao voltarem a Antioquia, depois da primeira viagem missionária que realizaram, foram novamente enviados para Jerusalém, a fim de aí consultarem a igreja sobre a relação desta com os gentios (Atos 15:2; Gálatas 2:1).
Com este assunto resolvido, eles voltaram para Antioquia, trazendo consigo o decreto do Conselho que serviria de regra para a admissão dos gentios na igreja.
Quando já estavam preparados para a sua segunda viagem missionária, Saulo e Barnabé discutiram por causa de João Marcos. A discussão terminou com a separação de ambos. Saulo levou consigo Silas e eles viajaram através da Síria e Sicília. Barnabé, levando consigo o seu sobrinho João Marcos, dirigiu-se para Chipre (Atos 15:36-41). Barnabé não volta a ser mencionado por Lucas em Atos.
E na leitura de hoje, você pode ler sobre a missão de Barnabé (e Saulo), em Atos 13:1-3. Boa leitura.
Valdeci Júnior
Fátima Silva