-
Leia por capÃtulosComentário sobre a Leitura BÃblica de Hoje
-
Suomen Raamattuopisto (1776) -
-
11
|Ezequiel 17:11|
Ja Herran sana tapahtui minulle ja sanoi:
-
12
|Ezequiel 17:12|
Sanos tälle kovakorvaiselle huoneelle: ettekö te tiedä, mikä tämä on? ja sano: katso, Babelin kuningas tuli Jerusalemiin, ja otti hänen kuninkaansa ja päämiehensä, ja vei heidät tykönsä Babeliin.
-
13
|Ezequiel 17:13|
Ja otti yhden kuninkaallisesta siemenestä, ja teki liiton hänen kanssansa, ja otti valan häneltä; mutta ne jalot maakunnassa otti hän pois.
-
14
|Ezequiel 17:14|
Että valtakunta piti nöyryytetyksi tuleman, ja ei itsiänsä paisuttaman, että liitto piti pidettämän ja seisovainen oleman.
-
15
|Ezequiel 17:15|
Mutta se luopui hänestä, ja lähetti käskyläisensä Egyptiin, että hänelle piti lähettämän hevosia ja paljon väkeä; pitäiskö se menestymän hänelle? taikka pitäiskö hänen hyvin siitä pääsemän, joka senkaltaista tekee? ja se kuin liiton särkee, pitäiskö sen pääsemän?
-
16
|Ezequiel 17:16|
Niin totta kuin minä elän, sanoo Herra, Herra: sen kuninkaan paikassa, joka hänen kuninkaaksi asetti, jonka valan hän katsoi ylön, ja jonka liiton hän särki, siellä hänen pitää kuoleman Babelissa.
-
17
|Ezequiel 17:17|
Ja Pharaon ei pidä seisovaisen oleman häntä auttaissansa sodassa, sotajoukolla ja paljolla väellä, koska vallit pantaman ylös ja multaseinät rakennettaman pitää, että monta sielua surmattaisiin.
-
18
|Ezequiel 17:18|
Sillä hän on katsonut valan ylön, ja särkenyt liiton; katso, että hän on kätensä ojentanut, ja kaikkia näitä tekee, niin ei hänen pidä pääsemän.
-
19
|Ezequiel 17:19|
Sentähden sanoo Herra, Herra näin: niin totta kuin minä elän, tahdon minä valani, jonka hän on katsonut ylön, ja liittoni, jonka hän särkenyt on, antaa tulla hänen päänsä päälle.
-
20
|Ezequiel 17:20|
Sillä minä tahdon heittää verkkoni hänen päällensä, ja hän pitää minun pyydyksilläni otettaman kiinni; ja minä tahdon antaa hänen vietää Babeliin, ja tahdon siellä olla oikeudella hänen kanssansa, että hän niin itsensä on asettanut minua vastaan.
-
-
Sugestões
Clique para ler Josué 22-24
13 de março LAB 438
RECADO FINAL
Josué 22-24
No momento em que sentei para pensar o que iria comentar sobre a leitura de hoje, eu estava viajando, depois de ter participado de um belo acampamento de jovens cristãos que aconteceu em um lugar bem retirado, longe da minha casa. Para ser mais exato, foram 16 horas de viagem, incluindo avião.
Você sabe que os cristãos têm o costume de, na época do carnaval, sair para algum lugar retirado, para fugir da bagunça que acontece na cidade e, ao mesmo tempo, aproveitar o tempo para enriquecer o relacionamento com Deus e o relacionamento com os amigos?
Fui a um lugar assim. Na realidade, fui para dirigir o acampamento de verão e fazer as palestras devocionais. Para mim, quando dirijo um acampamento assim, o momento mais forte é o da última palestra, no último dia. É interessante, pois sinto uma alegria muito grande pelo senso de missão cumprida, mas, ao mesmo tempo, uma tristeza bem marcante, pelo fato de que o acampamento está acabando e preciso me despedir dos acampantes a quem me apeguei e me ensinaram tanto. Nesse momento de sentimentos mistos, aproveito a oportunidade para dar o meu recado final.
Você quer saber como é? É só pensar na força dessa expressão: RECADO FINAL. Como deve ser um recado final? Imagine que você tivesse a responsabilidade de, em um lugar deserto, desprotegido, longe da civilização moderna, para onde Deus tenha conduzido Seu povo, para ficarem acampados, perante homens, mulheres e crianças, longe das influências pagãs e, ao mesmo tempo, necessitados de serem educados nos mais nobres assuntos, inclusive espirituais e de preparo para a vida eterna, ser o seu lÃder espiritual: a pessoa que guiaria essas pessoas. O que faria? Ao se colocar perante esse povo para despedir-se e dar o recado final, o que você diria? Pense: dois milhões de pessoas olhando para você, esperando para saber quais seriam suas últimas e mais importantes palavras...
O acampamento que dirigi não tinha dois milhões de pessoas. O retiro de verão onde fiz as palestras foi bem mais simples que o acampamento do pastor da nossa leitura de hoje. Nesse lugar, o clima era esse que descrevi acima. E a responsabilidade daquele pastor era muito séria. Seu recado seria muito importante, mas não seria apenas para dois milhões de pessoas. Espero que você seja esperto o suficiente para conseguir participar desse recado final também. Quer saber o endereço do acampamento? Então, abra o seu guia de acampante em Josué 22-24, porque o recado é tão importante que se tornou um trecho das Escrituras eternas de Deus para que, através dele, você seja salvo.
Aproveite a oportunidade!
Valdeci Júnior
Fátima Silva