-
Leia por capítulosComentário sobre a Leitura Bíblica de Hoje
-
Suomen Raamattuopisto (1776) -
-
48
|Ezequiel 40:48|
Ja hän vei minun templin esihuoneesen ja mittasi esihuoneen oven päällisen, viisi kyynrää kummallekin puolelle, ja portin leveyden kolme kyynärää molemmin puolin.
-
49
|Ezequiel 40:49|
Mutta esihuone oli kaksikymmentä kyynärää pitkä ja yksitoistakymmentä kyynärää leveä, ja astuimet, joista mentiin ylös; ja patsaat olivat oven päällisten tykönä, yksi kummallakin puolella.
-
1
|Ezequiel 41:1|
Ja hän vei minun templin, ja mittasi patsaat seiniä myöten, ja ne olivat joka taholla kuusi kyynärää leveät, niin leveältä kuin huone oli.
-
2
|Ezequiel 41:2|
Ja ovi oli kymmenen kyynärää leveä, mutta kukin seinä molemmin puolin ovea viisi kynärää leveä. Ja hän mittasi sian templissä, se oli neljäkymmentä kyynärää pituudelle ja kaksi kymmentä kyynärää leveydelle.
-
3
|Ezequiel 41:3|
Ja hän meni sisimäiselle puolelle, ja mittasi oven patsaat kaksi kyynärää, ja ovi oli kuusi kyynärää, ja oven leveys seitsemän kyynärää.
-
4
|Ezequiel 41:4|
Ja hän mittasi sen pituuden kaksikymmentä kyynärää ja leveyden kaksikymmentä kyynärää templissä, ja sanoi minulle: tämä on kaikkien pyhin.
-
5
|Ezequiel 41:5|
Ja hän mittasi huoneen seinän kuusi kyynärää: siellä olivat sivukammiot, neljä kyynärää leveät, joka paikassa ympäri huonetta;
-
6
|Ezequiel 41:6|
Ja sivulla kammiot kaikilla puolilla kolmeneljättäkymmentä toinen toisessansa kiinni; ja siinä olivat patsaat huoneen seinää myöten kaikki ympäri, jotka niitä kiinnittivät; ja ei kuitenkaan olleet huoneen seinässä kiinni.
-
7
|Ezequiel 41:7|
Ja ylhäällä näiden päällä olivat vielä usiammat käytävät ympärinsä, ja ne ylimmäiset käytävät ympäri huoneen olivat leveämmät, niin että alimmaisesta mentiin keskimmäiseen ja keskimmäisestä ylimmäiseen.
-
8
|Ezequiel 41:8|
Ja minä näin huoneen korkeuden joka taholta, ja kammioin perustukset olevan täyttä mittaa kuusi kyynärää.
-
-
Sugestões
Clique para ler Apocalipse 4-6
22 de Dezembro LAB 722
INTRODUÇÃO AO LIVRO DO APOCALIPSE
Apocalipse 01-03
João introduz este livro como sendo uma “revelação de Jesus Cristo” como objetivo de “mostrar aos seus servos as coisas que em breve devem acontecer” (v. 1). Ao estudarmos este livro devemos ter a mente aberta para “enxergar” Jesus, o qual se “revela” como aquele que está no controle da grande controvérsia entre o bem e o mal; e não somente isto, mas também é o Redentor da humanidade, e Aquele que restaurará este planeta ao seu estado original, entregando-o para ser a morada permanente de todos quantos O aceitam como seu Salvador.
Apocalipse 3:1 pronuncia uma tríplice bênção: 1) “Feliz aquele quê lê.” Provavelmente é uma alusão à pessoa que fazia a leitura pública das Escrituras ou de uma Epístola (Col. 4:16;2 Tess.5:27); esta prática, aparentemente, era um reflexo do costume entre os judeus de ler “a lei e os profetas cada sábado” na sinagoga (Luc. 4:16,17; Atos 13:15,27. 15:21); 2) “aqueles que ouvem”. Naturalmente, os ouvintes seriam grandemente beneficiados com a mensagem de Apocalipse; 3) “E guardam o que nela está escrito”. Esta parece ser a maior bênção. Em Grego, a forma verbal dá idéia de “continuação”, guardar habitualmente, observar e obedecer as admoestações deste livro (comp. Mat. 7:21-24). Os versos 4-5 apresentam uma saudação inicial procedente da Santíssima Trindade. É como se dissessem: “Nós três vos oferecemos graça e paz”.
Mas o personagem central do Apocalipse é Jesus. Logo no incício do livro encontramos sete expressões para descrever a pessoa de Cristo:
1) Fiel testemunha;
2) Primogênito dos mortos;
3) Soberano dos reis da terra;
4) Aquele que nos ama;
5) Pelo seu sangue nos libertou dos nossos pecados;
6) Nos constituiu reino;
7) Sacerdotes para o seu Deus e Pai.
A interação de Jesus com o nosso planeta também é muito destacada no livro do Apocalipse. No primeiro capítulo, os versos 4-6 focalizam a primeira vinda de Jesus, enquanto o v. 7 descreve a Sua volta, na qual Ele buscará todos aqueles que escolheram negar este mundo e sofrer o que fosse, por amor do Seu nome.
Apocalipse 1:9 indica que, além de João, havia outros que também estavam sendo perseguidos “por causa da palavra de Deus”. João foi preso e exilado na ilha rochosa chamada Patmos, no mar Egeu, a uns 90 quilômetros da cidade de Éfeso. Mas mesmo assim, procurou encorajar seus irmãos sofredores, pois é através de “muitas tribulações” que nos “importa entrar no reino de Deus” (Mat. 4:17; Atos 14:22). E também. É através da “perseverança” e “paciência” que os crentes em Jesus herdarão o seu reino (Rom. 2:7; Apoc. 14:12).
Agora é a sua vez!
Valdeci Júnior
Fátima Silva