-
Leia por capítulosComentário sobre a Leitura Bíblica de Hoje
-
Suomen Raamattuopisto (1776) -
-
5
|Ezequiel 12:5|
Ja sinun pitää murtaman sinuas seinän lävitse heidän silmäinsä edessä, ja menemän siitä ulos.
-
6
|Ezequiel 12:6|
Ja olallas kantaman heidän silmäinsä edessä, ja kuin pimiä tullut on, menemän matkaas. Sinun pitää kasvos peittämän, ettet sinä saa nähdä maata; sillä minä olen pannut sinun ihmeeksi Israelin huoneelle.
-
7
|Ezequiel 12:7|
Ja minä tein, niinkuin minulle käsketty oli, ja kannoin aseeni edes, niikuin minun piti vaeltaman valkialla päivällä, ja ehtoona kangotin minä itseni lävitse seinän kädellä. Ja kuin pimiä oli tullut, otin minä sen olalleni ja kannoin sen ulos heidän silmäinsä edessä.
-
8
|Ezequiel 12:8|
Ja huomeneltain varhain tuli Herran sana minulle ja sanoi:
-
9
|Ezequiel 12:9|
Sinä ihmisen poika, eikö Israelin huone, tottelematoin huone, ole sanonut sinulle: mitä sinä teet?
-
10
|Ezequiel 12:10|
Niin sano siis heille: näin sanoo Herra, Herra: tämä kuorma tulee päämiehen päälle Jerusalemissa, ja koko Israelin huoneen päälle, joka siellä on.
-
11
|Ezequiel 12:11|
Sano siis: minä olen teidän ihmeenne: niinkuin minä tehnyt olen, niin teille tapahtuman pitää, että teidän pitää vaeltaman ja vankina vietämän pois.
-
12
|Ezequiel 12:12|
Heidän päämiehensä pitää vietämän pois olkapäillä pimeydessä, ja pitää käymän ulos seinän lävitse, jonka heidän särkemän pitää, että heidän pitää vaeltaman sen lävitse; hänen kasvonsa pitää peitettämän, ettei hän yhdelläkään silmällä näe maata.
-
13
|Ezequiel 12:13|
Minä tahdon myös heittää minun verkkoni hänen päällensä, että hän minun verkollani pitää otettaman kiinni; ja minä tahdon antaa hänen tulla Babeliin Kaldean maalle, jota ei hänen kuitenkaan näkemän pidä, ja siellä hänen pitää kuoleman.
-
14
|Ezequiel 12:14|
Ja kaikki, jotka ovat hänen ympärillensä, hänen apumiehensä, ja kaiken sotajoukkonsa tahdon minä hajoittaa kaikkiin tuuliin, ja vetää ulos miekan heidän jälkeensä.
-
-
Sugestões
Clique para ler Isaías 20-23
28 de julho LAB 575
O APROVEITAMENTO DA CHANCE
Isaías 20-23
Você consegue entender o capítulo 22, de Isaías? Há pessoas com dificuldades em entendê-lo, por isso, vou me deter nele. Esse capítulo tem duas partes. A primeira é uma profecia contra Jerusalém, que vai até o verso 14; a segunda, no restante do capítulo, é uma profecia contra Sebna.
Para conseguirmos entender a profecia da primeira parte, precisamos ter em mente que ela reflete tanto a condição moral quanto a condição espiritual de Jerusalém nos dias escuros do ano 701 a.C., quando Senaqueribe marchou vitoriosamente até as portas da cidade. O curioso é que vinham fugitivos de todos os lugares para se esconder nas cidades de todo o território de Judá. Quando já chegavam nas cidades, eles já iam dando a notícia de que o exercito de Senaqueribe estava se aproximando e já iam dominando tudo.
Quarenta e seis cidades-fortes de Judá foram conquistadas, uma a uma. A última esperança dos habitantes do território de Judá se foi quando ficaram sabendo que Senaqueribe já tinha derrotado até o Egito, que era uma potência, em Elteque. Então, aos olhos humanos, não tinha mais esperança. E você sabe que quanto mais uma pessoa está chafurdada na lama do erro, infelizmente, mais fácil ainda é ir para o fundo do poço.
Foi o que aconteceu com aqueles judeus. Como eles já tinham uma religião que era só da boca pra fora, só no formalismo, nessa hora sombria, uma religião de formas e cerimônias entrou em colapso. Em consequência, o povo se esqueceu de Deus de vez. Como imaginavam que no dia seguinte seriam eliminados pela guerra, chegaram à seguinte conclusão: “Vamos aproveitar o último dia para extravasar no pecado.” O que Isaías 22:12-13 mostra é que eles se entregaram à orgia, porque a expectativa era a de um desastre iminente e completo.
Eles até fizeram alguns preparativos apressados para enfrentar o cerco que o rei Senaqueribe ira fazer à cidade: demoliram algumas casas para usar o entulho para reforçar o muro da cidade, trouxeram água da fonte de Guião através de um túnel, etc. Mas a preparação mais importante foi negligenciada: uma renovada dedicação a Deus. Um chamado ao arrependimento foi rejeitado, e o povo se entregou ao ateísmo do medo e desespero.
Deus estava pronto para salvar, mas nada havia digno de ser salvo. Penso que, para Isaías, deve ter sido um desapontamento muito grande ver sua cidade amada tão próxima ao desastre, devido à indisposição de voltar-se para Deus.
Mas você e eu ainda temos a nossa chance de nos entregarmos a Jesus. Não deixe essa oportunidade passar. Aproveite para ir a Deus apenas por amor.
Valdeci Júnior
Fátima Silva