-
Leia por capítulosComentário sobre a Leitura Bíblica de Hoje
-
Suomen Raamattuopisto (1776) -
-
7
|Êxodo 12:7|
Ja heidän pitää ottaman verestä, ja sivuman molemmat pihtipielet ja huonetten ovenpäällisen, joissa he sitä syövät.
-
8
|Êxodo 12:8|
Ja heidän pitää sinä yönä syömän lihaa tulella paistettua ja happamatointa leipää; katkerain ruohoin kanssa pitää heidän sen syömän.
-
9
|Êxodo 12:9|
Ei teidän pidä sitä syömän uutena eikä vedellä keitettynä, mutta tulella paistettuna, pään, jalkain ja sisällysten kanssa.
-
10
|Êxodo 12:10|
Eikä teidän pidä jättämän mitään huomeneksi; ja jos jotakin jää huomeneksi, se tulella poltettakaan.
-
11
|Êxodo 12:11|
Mutta näin pitää teidän syömän sitä: teidän pitää oleman vyötetyt kupeista, ja kengät jalassanne, ja sauva kädessänne, ja pitää sen syömän niinkuin matkaan kiiruhtavaiset: se on Herran pääsiäinen.
-
12
|Êxodo 12:12|
Sillä minä käyn sinä yönä Egyptin maan lävitse, ja lyön kaikki esikoiset Egyptin maalla, ihmisistä karjaan asti, ja annan tulla minun rangaistukseni kaikkein Egyptiläisten epäjumalain päälle: Minä Herra.
-
13
|Êxodo 12:13|
Ja veren pitää oleman teille merkiksi huoneissanne, kussa te olette, että koska minä veren näen, niin minä menen teidän ohitsenne: ja ei pidä teille tuleman se rangaistus kadottamaan teitä, koska minä lyön Egyptin maata.
-
14
|Êxodo 12:14|
Ja tämä päivä pitää oleman teille muistoksi, ja teidän pitää sen pyhittämän juhlaksi Herralle: ijankaikkiseksi säädyksi teidän sukukunnissanne teidän sen pyhittämän pitää.
-
15
|Êxodo 12:15|
Seitsemän päivää pitää teidän syömän happamatointa leipää, nimittäin ensimäisenä päivänä pitää teidän paneman pois happaman leivän teidän huoneissanne: sillä jokainen kuin hapointa leipää syö ensimäisestä päivästä niin seitsemänteen päivään asti, hänen sielunsa pitää hukutettaman Israelista.
-
16
|Êxodo 12:16|
Ensimäisenä päivänä on teillä pyhä kokous, ja myös seitsemäntenä päivänä on teillä pyhä kokous. Ei yhtäkään työtä pidä tehtämän niinä päivinä, mutta vaivoin mitä ruaksi tarvitaan jokaiselle hengelle, se ainoastansa tehkäät.
-
-
Sugestões
Clique para ler Oséias 1-4
16 de setembro LAB 260
OSÉIAS
Oséias 01-04
Neste dia, iniciaremos a leitura do livro de Oséias, cuja palavra significa “salvação”. E quero compartilhar algumas curiosidades sobre quem foi Oséias e sobre seu livro.
Oséias era filho de Beeri, um israelita, e seu ministério durou uns sessenta anos. Ele viveu na mesma época que Isaías e Miquéias. A mensagem dele, de primeira mão, era específica para o reino de Israel, o reino do Norte. Ele realmente era muito apto para a tarefa que tinha para realizar porque, como ele natural daquela região, conhecia muito bem as más condições que eram existentes em Israel naquela época. Isso deu um peso especial para sua mensagem.
Esse profeta teve um chamado muito estranho. Foi chamado para se casar com uma mulher que tinha tendências para ter uma vida sexual desregrada, promíscua. Ela não conseguiu se manter fiel ao casamento. Essa luta de Oseías para manter o lar, ajudando a esposa a ser uma mulher fiel, foi uma ilustração que Deus usou para dar uma mensagem espiritual para o povo de quem Oseías era profeta. A mensagem era: a apostasia equivale ao adultério, espiritualmente falando.
Em Oséias 2:23, percebemos que Deus é o esposo, numa comparação com Isaías 54:5. Encontramos a “esposa” em Oséias 2:2 que é, na realidade, o povo de Deus. Esse relacionamento de Deus com Israel era semelhante a um casamento. A apostasia de Israel veio simbolizada pela experiência do profeta em seu matrimônio, nos capítulos 1, 2 e 3, quando a esposa o traiu.
Depois disso, a partir do capítulo 4, entramos uma série de discursos proféticos que vão até o capítulo 13. E o capítulo 14 é, na realidade, uma chamada formal ao arrependimento, que contém promessas de bênçãos futuras.
Ao longo do livro de Oséias, você vai se deparar com várias figuras diferentes, que Deus usou para ilustrar a deplorável condição de Israel. Por exemplo, no capítulo 7:8, diz que Israel misturava-se com as nações, deixando de ser a nação separada e santa. É curioso que nesse mesmo versículo, fala que Israel é um “bolo”, que enquanto estava assando, não foi virado, de maneira que um lado ficou cru, e o outro, sapecado. Em outras palavras, a farinha mal assada só expressa a tibieza de coração daquele povo e de qualquer pessoa que se apostate de Deus.
Deus olha para a sua amizade com Ele como a coisa mais linda deste mundo, como se fosse uma noiva diante do altar, toda vestida de branco. A quebra dessa fidelidade seria como se aquela noiva saísse correndo do altar e se lambuzasse nas imundícias dos piores prostíbulos.
Viva o plano bonito que Deus tem para você!
Valdeci Júnior
Fátima Silva