-
Leia por capÃtulosComentário sobre a Leitura BÃblica de Hoje
-
Suomen Raamattuopisto (1776) -
-
1
|Êxodo 26:1|
Ja Tabernaklin pitää sinun tekemän kymmenestä vaatteesta: kalliista kerratuista liinalangoista, sinisistä, purpuraisista, ja tulipunaisista villoista. Gerubimin sinun pitää tekemän taitavasti sen päälle.
-
2
|Êxodo 26:2|
Kunkin vaatten pituus pitää oleman kahdeksan kyynärää kolmattakymmentä, ja leveys pitää oleman neljä kyynärää: ja niillä kaikilla vaatteilla pitää yksi mitta oleman.
-
3
|Êxodo 26:3|
Viisi vaatetta pitää yhdistettämän toinen toiseensa, ja taas viisi yhdistettämän toinen toiseensa.
-
4
|Êxodo 26:4|
Sinun pitää myös tekemän silmukset sinisistä villoista ensimäisen vaatteen reunaan, äärimäiset kulmat yhteen sidottaa: ja niin sinun pitää tekemän äärimäisen vaatteen reunaan, sen kulmat yhteenpantaa toistamiseen.
-
5
|Êxodo 26:5|
Sinun pitää tekemän viisikymmentä silmusta ensimäiseen vaatteesen, niin myös viisikymmentä silmusta äärelle vaatetta, joka toisessa yhdistyksessä on; ja silmukset pitää oleman toinen toisensa kohdalla.
-
6
|Êxodo 26:6|
Ja sinun pitää tekemän viisikymmentä kultaista koukkua, ja ne vaatteet yhdistämän toinen toiseensa niillä koukuilla, niin että se tulis yhdeksi Tabernakliksi.
-
7
|Êxodo 26:7|
Ja sinun pitää tekemän yksitoistakymmentä vaatetta vuohen karvoista, peitteeksi Tabernaklin päälle.
-
8
|Êxodo 26:8|
Jokaisen vaatteen pituuden pitää oleman kolmekymmentä kyynärää, ja leveyden neljä kyynärää, ja leveyden neljä kyynärää. Ja kaikki yksitoistakymmentä pitää oleman yhdensuuruiset.
-
9
|Êxodo 26:9|
Viisi vaatetta pitää sinun toinen toiseensa yhdistämän erinänsä, ja myös kuusi vaatetta erinänsä; niin ettäs teet sen kuudennen vaatteen kaksikertaiseksi etiseltä puolen Tabernaklia.
-
10
|Êxodo 26:10|
Ja sinun pitää tekemän viisikymmentä silmusta ensimäisen vaatteen reunaan, äärelle, josta se yhdistetään ja myös viisikymmentä silmusta siihen vaatteen reunaan, josta se toinen kerta yhdistetään.
-
-
Sugestões
Clique para ler Josué 22-24
13 de março LAB 438
RECADO FINAL
Josué 22-24
No momento em que sentei para pensar o que iria comentar sobre a leitura de hoje, eu estava viajando, depois de ter participado de um belo acampamento de jovens cristãos que aconteceu em um lugar bem retirado, longe da minha casa. Para ser mais exato, foram 16 horas de viagem, incluindo avião.
Você sabe que os cristãos têm o costume de, na época do carnaval, sair para algum lugar retirado, para fugir da bagunça que acontece na cidade e, ao mesmo tempo, aproveitar o tempo para enriquecer o relacionamento com Deus e o relacionamento com os amigos?
Fui a um lugar assim. Na realidade, fui para dirigir o acampamento de verão e fazer as palestras devocionais. Para mim, quando dirijo um acampamento assim, o momento mais forte é o da última palestra, no último dia. É interessante, pois sinto uma alegria muito grande pelo senso de missão cumprida, mas, ao mesmo tempo, uma tristeza bem marcante, pelo fato de que o acampamento está acabando e preciso me despedir dos acampantes a quem me apeguei e me ensinaram tanto. Nesse momento de sentimentos mistos, aproveito a oportunidade para dar o meu recado final.
Você quer saber como é? É só pensar na força dessa expressão: RECADO FINAL. Como deve ser um recado final? Imagine que você tivesse a responsabilidade de, em um lugar deserto, desprotegido, longe da civilização moderna, para onde Deus tenha conduzido Seu povo, para ficarem acampados, perante homens, mulheres e crianças, longe das influências pagãs e, ao mesmo tempo, necessitados de serem educados nos mais nobres assuntos, inclusive espirituais e de preparo para a vida eterna, ser o seu lÃder espiritual: a pessoa que guiaria essas pessoas. O que faria? Ao se colocar perante esse povo para despedir-se e dar o recado final, o que você diria? Pense: dois milhões de pessoas olhando para você, esperando para saber quais seriam suas últimas e mais importantes palavras...
O acampamento que dirigi não tinha dois milhões de pessoas. O retiro de verão onde fiz as palestras foi bem mais simples que o acampamento do pastor da nossa leitura de hoje. Nesse lugar, o clima era esse que descrevi acima. E a responsabilidade daquele pastor era muito séria. Seu recado seria muito importante, mas não seria apenas para dois milhões de pessoas. Espero que você seja esperto o suficiente para conseguir participar desse recado final também. Quer saber o endereço do acampamento? Então, abra o seu guia de acampante em Josué 22-24, porque o recado é tão importante que se tornou um trecho das Escrituras eternas de Deus para que, através dele, você seja salvo.
Aproveite a oportunidade!
Valdeci Júnior
Fátima Silva