-
Leia por capítulosComentário sobre a Leitura Bíblica de Hoje
-
Suomen Raamattuopisto (1776) -
-
27
|Juízes 18:27|
Mutta he ottivat sen mitä Miika tehnyt oli ja papin, joka hänellä oli, ja tulivat Laikseen, levollisen ja suruttoman kansan päälle, ja löivät heitä miekan terällä, ja polttivat kaupungin.
-
28
|Juízes 18:28|
Ja ei yksikään ollut, joka heitä autti, sillä he olivat kaukana Zidonista, ja ei ollut heillä kenenkään kanssa tekemistä: ja he olivat siinä laaksossa, joka on BetRehobin tykönä; niin rakensivat he kaupungin, ja asuivat siinä;
-
29
|Juízes 18:29|
Ja kutsuivat kaupungin nimen Dan, isänsä Danin nimeltä, joka Israelista oli syntynyt, vaikka se kaupunki ennen muinen kutsuttiin Lais.
-
30
|Juízes 18:30|
Ja Danin lapset panivat heillensä sen kuvan ylös, ja Jonatan Gersomin poika, Manassen pojan, ja hänen poikansa olivat papit Danilaisten sukukunnassa, siihenasti että he vietiin vankina maalta pois,
-
31
|Juízes 18:31|
Ja he panivat keskellensä Miikan kuvan, jonka hän tehnyt oli, niinkauvan kuin Jumalan huone oli Silossa.
-
1
|Juízes 19:1|
Siihen aikaan ei ollut kuningasta Israelissa, ja yksi Leviläinen oli muukalaisena Ephraimin vuoren reunalla, ja otti itsellensä jalkavaimon Juudan Betlehemistä.
-
2
|Juízes 19:2|
Ja hänen jalkavaimonsa teki huorin hänen tykönänsä, ja juoksi hänen tyköänsä isänsä majaan Juudan Betlehemiin, ja oli siellä neljä kuukautta.
-
3
|Juízes 19:3|
Ja hänen miehensä matkusti hänen peräänsä, puhuttelemaan häntä ystävällisesti ja palauttamaan tykönsä. Ja hänellä oli palvelia ja kaksi aasia myötänsä. Ja hän vei hänen isänsä huoneesen. Ja kuin vaimon isä näki hänen, tuli hän iloiseksi ja meni häntä vastaan.
-
4
|Juízes 19:4|
Ja hänen appensa, vaimon isä, pidätti hänen, että hän viipyi hänen tykönänsä kolme päivää; he söivät ja joivat, ja olivat siinä yötä.
-
5
|Juízes 19:5|
Neljäntenä päivänä olivat he varhain ylhäällä, ja hän nousi ja tahtoi matkaan lähteä, niin sanoi vaimon isä vävyllensä: vahvista sydämes leivän palalla, ja menkäät sitte.
-
-
Sugestões
Clique para ler Isaías 52-55
06 de agosto LAB 584
MARCAS ETERNAS
Isaías 52-55
É muito bom termos o privilégio de aprender sobre a Bíblia juntos. Cada um desses aprendizados fica cravado em cada um de nós, como uma marca eterna, sabia? Abordamos, um pouco sobre isso na meditação de ontem. E é sobre isto trataremos novamente: Marcas Eternas, baseados nos capítulos selecionados para a leitura de ano bíblico de hoje (Isaías 52-55).
O capítulo 52 antes descreve a situação do povo de Deus e traz a anunciação do evangelho. Mas logo depois disto, o texto passa à reflexão que nos faz pensar em marcas eternas, quando narra sobre o Servo do Senhor, que é Jesus. Nossa abordagem de ontem foi sobre os sinais eternos que ficam na vida de alguém que se mete com o pecado. Mesmo que, pelo sangue de Jesus, o pecado seja arrancado de tal pessoa, a cicatriz fica.
Enquanto estamos aqui nesta vida, em muitos casos, Deus perdoa-nos da culpa do pecado, mas não nos livra das consequências do mesmo. É no plano eterno da redenção de Deus que entra em cenário Alguém que sofre, além de nós, as consequências do pecado. Esse “além” é impossível de ser ilustrado com histórias como a da meditação de ontem. Aí é preciso um entendimento mais profundo, vindo da parte de Deus. Ele mesmo nos diz que assim como os céus são mais altos que a Terra, assim os Seus pensamentos são mais altos que os nossos.
No final das contas, quem termina levando consigo marcas eternas do pecado é Cristo. Lá no Céu, quando você e eu estivermos completamente restaurados, você ainda vai olhar para as palmas das mãos de Jesus e ver ali as cicatrizes dos pregos que cravaram-No na cruz do Calvário. Marcas de pecado? Eram... de pecados meus e seus. Mas os pecados não foram perdoados? Foram. Então já não são mais marcas de pecados, são? Não! Porque Jesus não tem pecado! São marcas de amor. Entenda isso lendo Isaías 53.
Mas antes disso, termine esta leitura aqui pensando num apelo que é feito a você e a mim: “Busquem o SENHOR enquanto é possível achá-lo; clamem por ele enquanto está perto. Que o ímpio abandone os seu caminho, e o homem mau, os seus pensamentos. Volte-se ele para o SENHOR, que terá misericórdia dele; volte-se para o nosso Deus, pois ele dá de bom grado o seu perdão.”
Lindo, não é? Tais linhas descrevem as lindas marcas de amor que o Senhor mesmo diz querer implantar em nós e por nós. Lembre-se: o que são cicatrizes hoje, se colocadas nas mãos de Deus, poderão ser, no amanhã eterno, lindas marcas de amor. Seja feliz!
Valdeci Júnior
Fátima Silva