-
Leia por capítulosComentário sobre a Leitura Bíblica de Hoje
-
Suomen Raamattuopisto (1776) -
-
1
|Juízes 19:1|
Siihen aikaan ei ollut kuningasta Israelissa, ja yksi Leviläinen oli muukalaisena Ephraimin vuoren reunalla, ja otti itsellensä jalkavaimon Juudan Betlehemistä.
-
2
|Juízes 19:2|
Ja hänen jalkavaimonsa teki huorin hänen tykönänsä, ja juoksi hänen tyköänsä isänsä majaan Juudan Betlehemiin, ja oli siellä neljä kuukautta.
-
3
|Juízes 19:3|
Ja hänen miehensä matkusti hänen peräänsä, puhuttelemaan häntä ystävällisesti ja palauttamaan tykönsä. Ja hänellä oli palvelia ja kaksi aasia myötänsä. Ja hän vei hänen isänsä huoneesen. Ja kuin vaimon isä näki hänen, tuli hän iloiseksi ja meni häntä vastaan.
-
4
|Juízes 19:4|
Ja hänen appensa, vaimon isä, pidätti hänen, että hän viipyi hänen tykönänsä kolme päivää; he söivät ja joivat, ja olivat siinä yötä.
-
5
|Juízes 19:5|
Neljäntenä päivänä olivat he varhain ylhäällä, ja hän nousi ja tahtoi matkaan lähteä, niin sanoi vaimon isä vävyllensä: vahvista sydämes leivän palalla, ja menkäät sitte.
-
6
|Juízes 19:6|
Ja he istuivat, söivät ja joivat toinen toisensa kanssa. Niin sanoi vaimon isä hänelle: ole tässä yötä, ja iloita sydämes.
-
7
|Juízes 19:7|
Mutta hän nousi vaeltamaan, vaan hänen appensa vaati häntä, että hän oli siinä sen yön.
-
8
|Juízes 19:8|
Viidentenä päivänä oli hän aamulla varhain ylhäällä vaeltamaan, ja vaimon isä sanoi: virvoita sydämes, ja hän viivytti hänen siihenasti että päivä kului, ja he söivät toinen toisensa kanssa.
-
9
|Juízes 19:9|
Ja mies nousi lähtemään matkaan jalkavaimonsa ja palveliansa kanssa, mutta hänen appensa, vaimon isä, sanoi hänelle: katsos, päivä on kulunut ja ehtoo on käsissä, olkaat tässä yötä; katso, tässä on sinulla oltava vielä nyt tämä päivä, ole tässä yö, että sydämes tulis iloiseksi. Nouskaat aamulla varhain matkallenne ja matkustakaat majoillenne.
-
10
|Juízes 19:10|
Mutta ei mies ollut yötä, vaan nousi ja meni matkaansa, ja lähestyi Jebusta, se on Jerusalem, ja kaksi hänen aasiansa kannattaen kuormaa, ja hänen jalkavaimonsa hänen kanssansa.
-
-
Sugestões
Clique para ler Isaías 20-23
28 de julho LAB 575
O APROVEITAMENTO DA CHANCE
Isaías 20-23
Você consegue entender o capítulo 22, de Isaías? Há pessoas com dificuldades em entendê-lo, por isso, vou me deter nele. Esse capítulo tem duas partes. A primeira é uma profecia contra Jerusalém, que vai até o verso 14; a segunda, no restante do capítulo, é uma profecia contra Sebna.
Para conseguirmos entender a profecia da primeira parte, precisamos ter em mente que ela reflete tanto a condição moral quanto a condição espiritual de Jerusalém nos dias escuros do ano 701 a.C., quando Senaqueribe marchou vitoriosamente até as portas da cidade. O curioso é que vinham fugitivos de todos os lugares para se esconder nas cidades de todo o território de Judá. Quando já chegavam nas cidades, eles já iam dando a notícia de que o exercito de Senaqueribe estava se aproximando e já iam dominando tudo.
Quarenta e seis cidades-fortes de Judá foram conquistadas, uma a uma. A última esperança dos habitantes do território de Judá se foi quando ficaram sabendo que Senaqueribe já tinha derrotado até o Egito, que era uma potência, em Elteque. Então, aos olhos humanos, não tinha mais esperança. E você sabe que quanto mais uma pessoa está chafurdada na lama do erro, infelizmente, mais fácil ainda é ir para o fundo do poço.
Foi o que aconteceu com aqueles judeus. Como eles já tinham uma religião que era só da boca pra fora, só no formalismo, nessa hora sombria, uma religião de formas e cerimônias entrou em colapso. Em consequência, o povo se esqueceu de Deus de vez. Como imaginavam que no dia seguinte seriam eliminados pela guerra, chegaram à seguinte conclusão: “Vamos aproveitar o último dia para extravasar no pecado.” O que Isaías 22:12-13 mostra é que eles se entregaram à orgia, porque a expectativa era a de um desastre iminente e completo.
Eles até fizeram alguns preparativos apressados para enfrentar o cerco que o rei Senaqueribe ira fazer à cidade: demoliram algumas casas para usar o entulho para reforçar o muro da cidade, trouxeram água da fonte de Guião através de um túnel, etc. Mas a preparação mais importante foi negligenciada: uma renovada dedicação a Deus. Um chamado ao arrependimento foi rejeitado, e o povo se entregou ao ateísmo do medo e desespero.
Deus estava pronto para salvar, mas nada havia digno de ser salvo. Penso que, para Isaías, deve ter sido um desapontamento muito grande ver sua cidade amada tão próxima ao desastre, devido à indisposição de voltar-se para Deus.
Mas você e eu ainda temos a nossa chance de nos entregarmos a Jesus. Não deixe essa oportunidade passar. Aproveite para ir a Deus apenas por amor.
Valdeci Júnior
Fátima Silva