-
-
Suomen Raamattuopisto (1776) -
-
21
|Ester 9:21|
Ja asetti heille, että he pitäisivät joka vuosi neljännentoistakymmenennen ja viidennentoistakymmenennen päivän Adar kuuta,
-
22
|Ester 9:22|
Niiden päiväin jälkeen, joina Juudalaiset olivat tulleet lepoon vihollistensa edestä, ja sen kuukauden, jona heidän surunsa on iloksi kääntynyt ja heidän murheensa hyviksi päiviksi: että he ne pitäisivät pito- ja ilopäivinä, ja lähettäisivät lahjoja toinen toisellensa, ja jakaisivat vaivaisille.
-
23
|Ester 9:23|
Ja Juudalaiset ottivat vastaan tehdäksensä sen, minkä he ennen olivat ruvenneet, ja Mordekai heidän tykönsä kirjoitti.
-
24
|Ester 9:24|
Sillä Haman Medatan Agagilaisen poika, kaikkein Juudalaisten vihollinen, oli ajatellut hukuttaa kaikkia Juudalaisia, ja antoi heittää Pur, se on arpaa, murentaaksensa ja hukuttaaksensa heitä.
-
25
|Ester 9:25|
Ja kuin Ester oli mennyt kuninkaan tykö; ja hän puhunut, että hänen paha aikomisensa, jonka hän oli ajatellut Juudalaisia vastaan, käännettiin kirjoitusten kautta hänen oman päänsä päälle, ja kuinka hän ja hänen poikansa ripustettiin puuhun;
-
26
|Ester 9:26|
Siitä he nämät päivät kutsuivat Purim, arvan nimen jälkeen, sekä sen että kaiken tämän kirjan sanan jälkeen, ja mitä he olivat itse nähneet, ja kuinka heille on tapahtunut.
-
27
|Ester 9:27|
Ja Juudalaiset sääsivät sen, ja ottivat päällensä ja siemenensä päälle, ja kaikkein niiden päälle, jonka itsensä antoivat heidän tykönsä, ettei ne hylkää niitä kahta päivää, vaan pitävät ne joka vuosi, heidän kirjoituksensa ja aikansa jälkeen.
-
28
|Ester 9:28|
Ettei näitä päiviä pitänyt unhotettaman, mutta pidettämän heidän lastensa lapsilta ja kaikilta heidän sukukunniltansa, kaikissa maakunnissa ja kaupungeissa. Nämät ovat Purimin päivät, joita ei pidä hyljättämän Juudalaisten seassa, ja heidän muistonsa ei pidä unhotettaman heidän siemenessänsä.
-
29
|Ester 9:29|
Ja Ester Abihailin tytär ja Mordekai Juudalainen kirjoittivat kaikella voimalla toisen kerran, vahvistaaksensa Purimin kirjan.
-
30
|Ester 9:30|
Ja lähetti kirjat kaikille Juudalaisille sataan ja seitsemäänkolmattakymmeneen Ahasveruksen valtakunnan maakuntaan, rauhan ja totuuden sanoilla,
-
-
Sugestões
Clique para ler Salmos 106-110
03 de julho LAB 550
APRENDENDO
SALMOS 106-110
Vamos nos deliciar com mais alguns salmos? A leitura de hoje está tremenda!
Começando com o Salmo 106, se você observar bem, verá que ele é parecido com o 78, pois também descreve a história de Israel depois do êxodo; alterna-se entre a bondade e o poder do Senhor e a infidelidade e a fraqueza do povo escolhido. A composição deles foi preservada devido à esperança inesquecível e da fé irreprimível no Deus da aliança que aquele povo tinha.
No Salmo 107, vamos entrar para o quinto e último livro da coleção dos salmos. Ele é, também, um poema pertencente ao grupo de salmos que chamamos de grupo retrospectivo, grupo histórico. Os Salmos históricos mais notáveis são: 78, 105, 106, 107, 135 e 136, pois retratam o livramento que Israel teve no passado da sua escravidão no Egito.
Já o Salmo 109 fala dos homens justos que sofrem. Os Salmos 35 e 39 também falam, mas ele é o mais franco para tratar do assunto de pessoas que, apesar de justas, são sofredoras. Se quem escreveu esse salmo foi Davi, então imagina-se que ele estivesse se referindo ao seu próprio sofrimento causado por Saul ou, talvez, por Doegue.
Salmo 110: é interessante que o Novo Testamento concorda que o autor desse salmo tenha sido Davi. Na realidade, ele é o mais citado no NT, porque tem um significado de profecia messiânica. Então, a interpretação dele é cristológica, ou seja, centrada em Cristo. Nele, vemos a exaltação de Cristo, na qual Ele está assentado à direita de Deus, o que é confirmado pelos livros de Mateus, Hebreus e Pedro.
Podemos ver, também, que esse breve poema, obviamente, consiste de duas partes. Cada uma delas inclui uma afirmação de Jeová, que é curta e explícita. Elas se expandem de uma forma que, ao mesmo tempo, é surpreendente e enigmática. Digo surpreendente, porque há um tipo de entronização associada a um governo de ferro, centralizado em Sião e porque o sacerdócio de Cristo é ligado ao sacerdócio de Melquisedeque e não, como seria de se esperar, ao sacerdócio de Arão. É enigmática porque enquanto o exército do rei é descrito com características de uma beleza igrejeira, o ministério sacerdotal, por um outro lado, está relacionado com fatalidade generalizada e conflito de guerra.
Está difícil de entender? Isso é só o começo! Sua cabeça esquentará mesmo quando se debruçar por cima desses salmos para estudá-los. Você acha que os salmos são apenas lindos poemas, com textos romantizados, “aguinha com açúcar”? Não! Neles também tem grandes lições teológicas e profundas para ser aplicadas na nossa vida. Então, leia-os com oração e aprenda bastante.
Valdeci Júnior
Fátima Silva