-
-
Suomen Raamattuopisto (1776) -
-
1
|Lamentações 1:1|
Kuinka se kaupunki niin yksinäinen on, joka täynnä kansaa oli? Hän on niinkuin leski. Joka ylimmäinen oli pakanain seassa ja vallan päällä maakunnissa, sen täytyy nyt veronalaisena olla.
-
2
|Lamentações 1:2|
Yli yötä hän katkerasti itkee, niin että hänen kyynelensä poskilta vuotavat; ei hänen ystävistänsä kenkään häntä lohduta, vaan kaikki hänen lähimmäisensä katsovat hänen ylön, ja ovat hänen vihollisiksensa tulleet.
-
3
|Lamentações 1:3|
Juuda on vangittu raadollisuudessa ja raskaassa orjuudessa; hän asuu pakanain seassa, ja ei löydä lepoa; kaikki hänen vihollisensa pahasti menevät hänen kanssansa.
-
4
|Lamentações 1:4|
Zionin tiet murehtivat, ettei kenkään juhlille tule; kaikki hänen porttinsa ovat autiona, hänen pappinsa huokaavat, ja hänen neitseensä surkiasti katsovat, ja hän itse on murheissansa.
-
5
|Lamentações 1:5|
Hänen vihollisensa voitti, hänen vihollisillensa käy hyvästi; sillä Herra on hänen surkeudella täyttänyt hänen pahain tekoinsa paljouden tähden; hänen lapsensa ovat vankina menneet pois vihollisten edellä.
-
6
|Lamentações 1:6|
Ja kaikki kaunistus on Zionin tyttäriltä lähtenyt pois; hänen päämiehensä ovat niinkuin ne peurat, jotka ei laidunta löydä, ja voimatoinna käyvät vaatian edessä.
-
7
|Lamentações 1:7|
Jerusalem muistaa tällä ajalla, kuinka raadollinen ja hyljätty hän on, ja kuinka paljo hyvää hänellä vanhaan aikaan ollut on, että hänen kansansa vihollisen kädessä on, ja ei kenkään heitä auta; hänen vihollisensa näkevät hänen, ja nauravat hänen lepoansa.
-
8
|Lamentações 1:8|
Jerusalem on raskaasti syntiä tehnyt, sentähden täytyy hänen olla niinkuin saastainen vaimo; kaikki, jotka häntä kunnioittavat, katsovat hänen ylön, että he hänen häpiänsä näkevät; mutta hän huokaa ja lankee maahan.
-
9
|Lamentações 1:9|
Hänen saastaisuutensa tarttuu kiinni hänen liepeesensä; ei hän olisi luullut, että hänelle näin pitäis viimein käymän; hän on tosin ylen hirmuisesti kukistettu maahan, ja ei kenkään sittekään ole, joka häntä lohduttaa: Herra, katso minun raadollisuuttani, sillä vihollinen suuresti kerskaa.
-
10
|Lamentações 1:10|
Vihollinen on pannut kätensä kaikkein hänen kallisten kaluinsa päälle; sillä hänen täytyy katsoa päältä, että pakanat hänen pyhyytensä kävivät, joista sinä kieltänyt olet, ettei heidän pitänyt sinun seurakuntaas tuleman.
-
-
Sugestões
Clique para ler Eclesiastes 5-8
19 de julho LAB 566
UM SENTIDO DESTA VIDA
Eclesiastes 05-08
E aí, muito dinheiro no bolso? Quem tem muito dinheiro no bolso, nos dias atuais? Quase ninguém! Falando em dinheiro, Eclesiastes 5 fala justamente do problema que o dinheiro pode chegar a ser. Lembro de um conselho que li: “Tudo que afaste de Deus o coração tem de ser renunciado. Mamom é o ídolo de muitos. O amor do dinheiro, a ambição da fortuna, é a cadeia de ouro que os liga a Satanás. Fama e honras mundanas são idolatradas por outros. Uma vida de comodidade egoísta, isenta de responsabilidade, constitui o ídolo de outros. Mas estas cadeias escravizadoras têm de ser partidas. Não podemos pertencer metade ao Senhor e metade ao mundo. Não somos filhos de Deus a menos que o sejamos totalmente” (Caminho a Cristo, 44). Precisamos tomar cuidado para que o dinheiro não seja nosso deus.
Lendo Eclesiastes 6, encontramos uma reflexão sobre “correr atrás do vento”. Perceba que não é necessário grande educação da mente para entender que, neste mundo, não existe satisfação real e duradoura. Nossos prazeres são apenas vaidade; nossos males são infinitos; a morte, que nos ameaça a cada momento, dentro de alguns anos deve nos colocar infalivelmente sob as terríveis alternativas de sermos aniquilados ou felizes, para sempre. É aí que vem a necessidade de ter esperança. Blaise Pascal (francês do século XVII - filósofo, religioso, físico e matemático) escreveu sobre isso: “Não existe nada mais real que isto, nada mais terrível. Por mais heróicos que sejamos, este é o fim que aguarda a vida mais nobre do mundo. Vamos refletir nisto e, então, dizer se não é indiscutível que não existe bem nesta vida. A não ser a esperança de outra; que somos felizes apenas na proporção em que nos aproximamos dela; e que, como não existem mais aflições para os que têm plena certeza da eternidade, não existe mais felicidade para os que não têm essa esperança.”
Eclesiastes 7 também levanta questões sobre o sentido da vida. Se compararmos esse livro com o todo da Bíblia, temos que admitir que as respostas certas só podem ser encontradas no Deus que nos criou, nos dá a redenção e, desse modo, nos dá o significado e o propósito que tanta gente busca por aí, muitas vezes em lugares fúteis, que não satisfazem os anseios da alma.
E isso faz mais sentido, se lermos Eclesiastes 8:12. Salomão faz questão de mostrar uma fina compreensão sobre a justiça e o juízo final. Resumindo: não importa qual mal vão as coisas neste mundo, a justiça final de Deus será executada. Esteja certo disso, mesmo que precise esperar. Deus vê tudo!
Valdeci Júnior
Fátima Silva