-
-
Suomen Raamattuopisto (1776) -
-
6
|Ester 3:6|
Ja hän luki vähäksi laskea ainoastansa Mordekain päälle kättänsä; sillä he olivat hänelle tiettäväksi tehneet Mordekain kansan; mutta Haman pyysi teloittaa kaikkea Mordekain kansaa, Juudalaisia, jotka olivat koko kuningas Ahasveruksen valtakunassa.
-
7
|Ester 3:7|
Ensimäisellä kuulla, se on Nisan kuu, kuningas Ahasveruksen toisena vuonna toistakymmentä, heitettiin Pur, se on arpa, Hamanin edessä, päivä päivältä, ja kuukaudelta niin toiseen kuuhun toistakymmentä, se on kuu Adar.
-
8
|Ester 3:8|
Ja Haman sanoi kuningas Ahasverukselle: yksi kansa on hajoitettu ja jaettu kansain sekaan kaikissa sinun valtakuntas maakunnissa; ja heidän lakinsa on toisin kuin kaikkein kansain, ja ei he tee kuninkaan lain jälkeen; ei se ole kuninkaalle hyödyllinen, että heidän niin olla annetaan.
-
9
|Ester 3:9|
Jos kuninkaalle kelpaa, niin kirjoitettakoon, että ne hukutettaisiin; niin minä tahdon punnita kymmenentuhatta leiviskää hopiaa virkamiesten käsiin, vietää kuninkaan tavaroihin.
-
10
|Ester 3:10|
Silloin kuningas otti sormuksen sormestansa ja antoi sen Hamanille, Medatan Agagilaisen pojalle, Juudalaisten vihamiehelle.
-
11
|Ester 3:11|
Ja kuningas sanoi Hamanille: se hopia olkoon annettu sinulle, niin myös kansa, tehdäkses heille, mitäs tahdot.
-
12
|Ester 3:12|
Niin kuninkaan kirjoittajat kutsuttiin kolmantena päivänä toistakymmentä ensimäistä kuuta, ja kirjoitettiin niinkuin Haman käski kuninkaan ylimmäisten ja maaherrain tykö, sinne ja tänne maakuntiin, ja jokaisen kansan päämiesten tykö siellä ja täällä, itsekunkin kansan kirjoituksen jälkeen ja heidän kielellänsä; kuningas Ahasveruksen nimellä oli se kirjoitettu ja kuninkaan sormuksella lukittu.
-
13
|Ester 3:13|
Ja kirjat lähetettiin juoksijain kautta kaikkiin kuninkaan maakuntiin, hukuttamaan, tappamaan ja teloittamaan kaikkia Juudalaisia, nuoria ja vanhoja, lapsia ja vaimoja yhtenä päivänä, kuin oli kolmastoistakymmenes päivä toista kuuta toistakymmentä, se on kuu Adar, ja ryöstämään heidän saaliinsa.
-
14
|Ester 3:14|
Kirja oli näin: käsky on annettu kaikkiin maakuntiin, julistettaa kaikille kansoille, että heidän piti oleman sinä päivänä valmiit.
-
15
|Ester 3:15|
Ja juoksijat menivät kiiruusti kuninkaan käkskyn jälkeen; ja käsky annettiin Susanin linnassa. Ja kuningas ja Haman istuivat ja joivat; mutta Susanin kaupunki oli hämmästyksissä.
-
-
Sugestões
Clique para ler 2 Crônicas 14-16
14 de maio LAB 500
OÁSIS NO DESERTO
2Crônicas 14-16
Se você está cansado de ler a respeito de coisas erradas cometidas por alguns reis mencionados na Bíblia, convido-lhe a dar um suspiro de alívio. Apesar da infidelidade de Salomão, Roboão e Abias, Deus, por amor a Davi, lhe deu um “oásis no deserto”, fazendo com que Asa se tornasse rei de Judá. Através do seu governo, a estabilidade de Jerusalém foi recuperada por dez anos. “Asa fez o que o Senhor, o seu Deus, aprova” (2Crônicas 14:2).
A despeito da idolatria da época, Asa permaneceu fiel ao Senhor e decidiu fazer uma faxina no território que estava sob o seu controle: retirou os altares dos deuses estrangeiros; despedaçou as colunas sagradas e derrubou os postes sagrados. A cultura da adoração a outros deuses e ídolos era impressionante devido às práticas feitas no culto de adoração. Alguns chegavam até a sacrificar os filhos. O povo de Deus seguia as outras nações. Asa foi corajoso ao tentar levar o povo a adorar ao Deus vivo e a tê-Lo em primeiro lugar na vida deles.
Hoje, podemos nos tranquilizar por não participarmos de tais práticas, mas permita-me fazer uma pergunta a você: o que tem priorizado na sua vida? Que lugar Deus ocupa na sua lista de prioridades?
Li a história de uma mulher que sonhava em ter um carro zero quilômetro na garagem. Ela trabalhou muito por isso, até que, finalmente, estava com seu sonho dentro de casa. Que emoção! Ela cuidava do carro mais que tudo na vida. Embora já não fosse tão novo, estava sempre impecável.
Certa manhã, porém, aconteceu um acidente e sua casa pegou fogo. O desespero tomou conta dela ao perceber que seu carrão estava começando a pegar fogo e saiu correndo na busca de tirá-lo da garagem a tempo. Graças a Deus, os bombeiros já estavam no local e seguraram aquela mulher para que não viesse a perder a vida em meio às chamas. Ela chorou copiosamente porque seu carro foi destruído.
Fiquei refletindo sobre minha vida e aquilo que tenho buscado como prioridades. É fácil dizer que amamos a Deus, ir ao culto uma vez ou mais por semana, dizer que somos cristãos, mas... Como é difícil colocarmos Deus como nossa “primeira” prioridade, de verdade. Para mim, a caminhada cristã tem seus desafios e sei que para você também não é brincadeira. Precisamos investir “pesado” na nossa devoção pessoal, estudo da Bíblia e ter o foco em Jesus 24 horas por dia.
Corremos o risco de deixar de lado Aquele que merece nossa verdadeira adoração. Reflita sobre isso neste dia e não deixe de priorizar aquilo que é verdadeiramente importante.
Valdeci Júnior
Fátima Silva