-
-
Suomen Raamattuopisto (1776) -
-
19
|Ester 9:19|
Sentähden Juudalaiset, jotka asuivat maakylissä ja vähissä kaupungeissa, tekivät neljännentoistakymmenennen päivän Adar kuuta ilo- ja pitopäiväksi, ja lähettivät lahjoja toinen toisellensa.
-
20
|Ester 9:20|
Ja Mordekai kirjoitti nämät teot, ja lähetti kirjat kaikille Juudalaisille, jotka olivat kaikissa kuningas Ahasveruksen maakunnissa, sekä lähes että kauvas,
-
21
|Ester 9:21|
Ja asetti heille, että he pitäisivät joka vuosi neljännentoistakymmenennen ja viidennentoistakymmenennen päivän Adar kuuta,
-
22
|Ester 9:22|
Niiden päiväin jälkeen, joina Juudalaiset olivat tulleet lepoon vihollistensa edestä, ja sen kuukauden, jona heidän surunsa on iloksi kääntynyt ja heidän murheensa hyviksi päiviksi: että he ne pitäisivät pito- ja ilopäivinä, ja lähettäisivät lahjoja toinen toisellensa, ja jakaisivat vaivaisille.
-
23
|Ester 9:23|
Ja Juudalaiset ottivat vastaan tehdäksensä sen, minkä he ennen olivat ruvenneet, ja Mordekai heidän tykönsä kirjoitti.
-
24
|Ester 9:24|
Sillä Haman Medatan Agagilaisen poika, kaikkein Juudalaisten vihollinen, oli ajatellut hukuttaa kaikkia Juudalaisia, ja antoi heittää Pur, se on arpaa, murentaaksensa ja hukuttaaksensa heitä.
-
25
|Ester 9:25|
Ja kuin Ester oli mennyt kuninkaan tykö; ja hän puhunut, että hänen paha aikomisensa, jonka hän oli ajatellut Juudalaisia vastaan, käännettiin kirjoitusten kautta hänen oman päänsä päälle, ja kuinka hän ja hänen poikansa ripustettiin puuhun;
-
26
|Ester 9:26|
Siitä he nämät päivät kutsuivat Purim, arvan nimen jälkeen, sekä sen että kaiken tämän kirjan sanan jälkeen, ja mitä he olivat itse nähneet, ja kuinka heille on tapahtunut.
-
27
|Ester 9:27|
Ja Juudalaiset sääsivät sen, ja ottivat päällensä ja siemenensä päälle, ja kaikkein niiden päälle, jonka itsensä antoivat heidän tykönsä, ettei ne hylkää niitä kahta päivää, vaan pitävät ne joka vuosi, heidän kirjoituksensa ja aikansa jälkeen.
-
28
|Ester 9:28|
Ettei näitä päiviä pitänyt unhotettaman, mutta pidettämän heidän lastensa lapsilta ja kaikilta heidän sukukunniltansa, kaikissa maakunnissa ja kaupungeissa. Nämät ovat Purimin päivät, joita ei pidä hyljättämän Juudalaisten seassa, ja heidän muistonsa ei pidä unhotettaman heidän siemenessänsä.
-
-
Sugestões
Clique para ler Salmos 119-119
05 de julho LAB 552
A TUA LEI
SALMO 119
Navegando pela internet, encontrei um belo comentário sobre o Salmo 119 no site www.meditardiaenoite.com.br, publicado por Daniela Correa no dia 03 de novembro de 2008. Ela lembrava o fato de que esse salmo é conhecido por ser o maior capítulo da Bíblia, o maior salmo.
Além de ser bem comprido – tem 176 versículos, o Salmo 119 possui uma peculiaridade muito interessante: a forma como ele é dividido. O texto inteiro é dividido em pequenos grupos de oito versículos nomeados por uma letra do alfabeto hebraico, totalizando 22 divisões, que são exatamente o número de letras do alfabeto hebraico. É um excelente estudo para quem quer estudar a língua hebraica, podendo iniciar por esse salmo.
Mas o ponto mais curioso que achei nesse artigo de Daniela foi o destaque correto que ela faz sobre o assunto principal do livro dos Salmos, que é a lei de Deus. Nesse site, Daniel e Daniela Correa defendem a Lei de Deus, ou seja, os Dez Mandamentos que foram dados a Moisés. Isso é muito importante. Afinal, o próprio Jesus disse que Ele não veio para abolir a Lei de Deus. Jesus a cumpria corretamente, não adulterando, honrando os pais, adorando a Deus, não cobiçando, guardando o sábado, não furtando, etc. Então, quem somos para não querer cumprir a lei? Se cumprimos a Lei de Deus, nossa fé fica muito mais fortalecida. O apóstolo Paulo também falou que nossa fé não anula a lei, mas sim, confirma a existência dela. Deve ser por isso que Tiago 2 fala da importância de guardar todos os Dez Mandamentos. A Bíblia realmente quer o melhor para nossa vida.
E aqui no Salmo 119, aprendemos que o que nos deixa sábios e santificados é a Palavra viva de Deus. Enquanto vai lendo-o, perceberá que, ao longo do texto, pelo fato de que o salmista amava muito os mandamentos de Jeová, ele terminava encontrando a força e a sabedoria necessárias para vida dele, através desses ensinos.
Há quem fique constrangido ao ler esse salmo. Como pode ser isso? Vemos alguém que meditava nos mandamentos de Deus, dia e noite, sem parar. Isso era o verdadeiro fundamento do coração desse servo de Deus. Ele tinha um zelo especial em procurar seguir esses mandamentos. Você acha que é possível fazer isso? Vou dar uma dica que talvez possa ajudar você nesse desafio. Decore a música “A Tua Lei”, de Milton Andrade, que está no CD Aqui é Seu Lugar, do quarteto Arautos do Rei. É o Salmo 119, cantado, em uma linda melodia. Não tem quem não se apaixone.
A Tua Lei é o meu prazer, Senhor Jesus!
Valdeci Júnior
Fátima Silva