-
-
Suomen Raamattuopisto (1776) -
-
19
|Ester 9:19|
Sentähden Juudalaiset, jotka asuivat maakylissä ja vähissä kaupungeissa, tekivät neljännentoistakymmenennen päivän Adar kuuta ilo- ja pitopäiväksi, ja lähettivät lahjoja toinen toisellensa.
-
20
|Ester 9:20|
Ja Mordekai kirjoitti nämät teot, ja lähetti kirjat kaikille Juudalaisille, jotka olivat kaikissa kuningas Ahasveruksen maakunnissa, sekä lähes että kauvas,
-
21
|Ester 9:21|
Ja asetti heille, että he pitäisivät joka vuosi neljännentoistakymmenennen ja viidennentoistakymmenennen päivän Adar kuuta,
-
22
|Ester 9:22|
Niiden päiväin jälkeen, joina Juudalaiset olivat tulleet lepoon vihollistensa edestä, ja sen kuukauden, jona heidän surunsa on iloksi kääntynyt ja heidän murheensa hyviksi päiviksi: että he ne pitäisivät pito- ja ilopäivinä, ja lähettäisivät lahjoja toinen toisellensa, ja jakaisivat vaivaisille.
-
23
|Ester 9:23|
Ja Juudalaiset ottivat vastaan tehdäksensä sen, minkä he ennen olivat ruvenneet, ja Mordekai heidän tykönsä kirjoitti.
-
24
|Ester 9:24|
Sillä Haman Medatan Agagilaisen poika, kaikkein Juudalaisten vihollinen, oli ajatellut hukuttaa kaikkia Juudalaisia, ja antoi heittää Pur, se on arpaa, murentaaksensa ja hukuttaaksensa heitä.
-
25
|Ester 9:25|
Ja kuin Ester oli mennyt kuninkaan tykö; ja hän puhunut, että hänen paha aikomisensa, jonka hän oli ajatellut Juudalaisia vastaan, käännettiin kirjoitusten kautta hänen oman päänsä päälle, ja kuinka hän ja hänen poikansa ripustettiin puuhun;
-
26
|Ester 9:26|
Siitä he nämät päivät kutsuivat Purim, arvan nimen jälkeen, sekä sen että kaiken tämän kirjan sanan jälkeen, ja mitä he olivat itse nähneet, ja kuinka heille on tapahtunut.
-
27
|Ester 9:27|
Ja Juudalaiset sääsivät sen, ja ottivat päällensä ja siemenensä päälle, ja kaikkein niiden päälle, jonka itsensä antoivat heidän tykönsä, ettei ne hylkää niitä kahta päivää, vaan pitävät ne joka vuosi, heidän kirjoituksensa ja aikansa jälkeen.
-
28
|Ester 9:28|
Ettei näitä päiviä pitänyt unhotettaman, mutta pidettämän heidän lastensa lapsilta ja kaikilta heidän sukukunniltansa, kaikissa maakunnissa ja kaupungeissa. Nämät ovat Purimin päivät, joita ei pidä hyljättämän Juudalaisten seassa, ja heidän muistonsa ei pidä unhotettaman heidän siemenessänsä.
-
-
Sugestões
Clique para ler Oséias 1-4
16 de setembro LAB 260
OSÉIAS
Oséias 01-04
Neste dia, iniciaremos a leitura do livro de Oséias, cuja palavra significa “salvação”. E quero compartilhar algumas curiosidades sobre quem foi Oséias e sobre seu livro.
Oséias era filho de Beeri, um israelita, e seu ministério durou uns sessenta anos. Ele viveu na mesma época que Isaías e Miquéias. A mensagem dele, de primeira mão, era específica para o reino de Israel, o reino do Norte. Ele realmente era muito apto para a tarefa que tinha para realizar porque, como ele natural daquela região, conhecia muito bem as más condições que eram existentes em Israel naquela época. Isso deu um peso especial para sua mensagem.
Esse profeta teve um chamado muito estranho. Foi chamado para se casar com uma mulher que tinha tendências para ter uma vida sexual desregrada, promíscua. Ela não conseguiu se manter fiel ao casamento. Essa luta de Oseías para manter o lar, ajudando a esposa a ser uma mulher fiel, foi uma ilustração que Deus usou para dar uma mensagem espiritual para o povo de quem Oseías era profeta. A mensagem era: a apostasia equivale ao adultério, espiritualmente falando.
Em Oséias 2:23, percebemos que Deus é o esposo, numa comparação com Isaías 54:5. Encontramos a “esposa” em Oséias 2:2 que é, na realidade, o povo de Deus. Esse relacionamento de Deus com Israel era semelhante a um casamento. A apostasia de Israel veio simbolizada pela experiência do profeta em seu matrimônio, nos capítulos 1, 2 e 3, quando a esposa o traiu.
Depois disso, a partir do capítulo 4, entramos uma série de discursos proféticos que vão até o capítulo 13. E o capítulo 14 é, na realidade, uma chamada formal ao arrependimento, que contém promessas de bênçãos futuras.
Ao longo do livro de Oséias, você vai se deparar com várias figuras diferentes, que Deus usou para ilustrar a deplorável condição de Israel. Por exemplo, no capítulo 7:8, diz que Israel misturava-se com as nações, deixando de ser a nação separada e santa. É curioso que nesse mesmo versículo, fala que Israel é um “bolo”, que enquanto estava assando, não foi virado, de maneira que um lado ficou cru, e o outro, sapecado. Em outras palavras, a farinha mal assada só expressa a tibieza de coração daquele povo e de qualquer pessoa que se apostate de Deus.
Deus olha para a sua amizade com Ele como a coisa mais linda deste mundo, como se fosse uma noiva diante do altar, toda vestida de branco. A quebra dessa fidelidade seria como se aquela noiva saísse correndo do altar e se lambuzasse nas imundícias dos piores prostíbulos.
Viva o plano bonito que Deus tem para você!
Valdeci Júnior
Fátima Silva