-
-
Suomen Raamattuopisto (1776) -
-
19
|Ester 9:19|
Sentähden Juudalaiset, jotka asuivat maakylissä ja vähissä kaupungeissa, tekivät neljännentoistakymmenennen päivän Adar kuuta ilo- ja pitopäiväksi, ja lähettivät lahjoja toinen toisellensa.
-
20
|Ester 9:20|
Ja Mordekai kirjoitti nämät teot, ja lähetti kirjat kaikille Juudalaisille, jotka olivat kaikissa kuningas Ahasveruksen maakunnissa, sekä lähes että kauvas,
-
21
|Ester 9:21|
Ja asetti heille, että he pitäisivät joka vuosi neljännentoistakymmenennen ja viidennentoistakymmenennen päivän Adar kuuta,
-
22
|Ester 9:22|
Niiden päiväin jälkeen, joina Juudalaiset olivat tulleet lepoon vihollistensa edestä, ja sen kuukauden, jona heidän surunsa on iloksi kääntynyt ja heidän murheensa hyviksi päiviksi: että he ne pitäisivät pito- ja ilopäivinä, ja lähettäisivät lahjoja toinen toisellensa, ja jakaisivat vaivaisille.
-
23
|Ester 9:23|
Ja Juudalaiset ottivat vastaan tehdäksensä sen, minkä he ennen olivat ruvenneet, ja Mordekai heidän tykönsä kirjoitti.
-
24
|Ester 9:24|
Sillä Haman Medatan Agagilaisen poika, kaikkein Juudalaisten vihollinen, oli ajatellut hukuttaa kaikkia Juudalaisia, ja antoi heittää Pur, se on arpaa, murentaaksensa ja hukuttaaksensa heitä.
-
25
|Ester 9:25|
Ja kuin Ester oli mennyt kuninkaan tykö; ja hän puhunut, että hänen paha aikomisensa, jonka hän oli ajatellut Juudalaisia vastaan, käännettiin kirjoitusten kautta hänen oman päänsä päälle, ja kuinka hän ja hänen poikansa ripustettiin puuhun;
-
26
|Ester 9:26|
Siitä he nämät päivät kutsuivat Purim, arvan nimen jälkeen, sekä sen että kaiken tämän kirjan sanan jälkeen, ja mitä he olivat itse nähneet, ja kuinka heille on tapahtunut.
-
27
|Ester 9:27|
Ja Juudalaiset sääsivät sen, ja ottivat päällensä ja siemenensä päälle, ja kaikkein niiden päälle, jonka itsensä antoivat heidän tykönsä, ettei ne hylkää niitä kahta päivää, vaan pitävät ne joka vuosi, heidän kirjoituksensa ja aikansa jälkeen.
-
28
|Ester 9:28|
Ettei näitä päiviä pitänyt unhotettaman, mutta pidettämän heidän lastensa lapsilta ja kaikilta heidän sukukunniltansa, kaikissa maakunnissa ja kaupungeissa. Nämät ovat Purimin päivät, joita ei pidä hyljättämän Juudalaisten seassa, ja heidän muistonsa ei pidä unhotettaman heidän siemenessänsä.
-
-
Sugestões
Clique para ler Salmos 78-80
28 de junho LAB 545
SUAS LIÇÕES
SALMOS 78-80
De todos os hinos nacionais de Israel, o Salmo 78 é o mais extenso. Nele, é repassada a história do povo de Israel, desde o Egito até o estabelecimento do reino no tempo de Davi. Então, ao escrevê-lo, o salmista recordou o passado, com as repetidas conquistas, rebeliões e os merecidos sofrimento e castigo que, infelizmente tinham acontecido, com a finalidade de dar uma admoestação ao povo para que fossem fiéis a Deus, tanto na época quanto no futuro.
Portanto, em essência, é um salmo didático. Ele tem o objetivo de ensinar a viver uma vida justa. É por isso que ele não traz a cronologia histórica, com muita preocupação de ser exato em todas as datas, sequência e detalhes. O autor apenas coloca os assuntos históricos como melhor convém ao seu propósito: mostrar a bondade de Deus, apesar do fato do povo de Israel ser tão rebelde.
Já o Salmo 79 é um poema dedicado à desolação de Jerusalém, devido ao cativeiro babilônico, como já pudemos ver, também, no Salmo 74. Na realidade, o Salmo 79 começa com uma descrição gráfica de Jerusalém em ruÃnas, com seus habitantes mortos à espada. AÃ, em seguida, vem uma súplica por liberdade e para que os invasores recebam o que merecem. No fim desse salmo, encontramos um cântico de louvor e uma aliança eterna de gratidão. Um fato curioso é que, por causa da fluidez de pensamento dele, era o salmo preferido tanto dos huguenotes franceses quanto dos puritanos ingleses.
O último salmo da nossa leitura de hoje é o 80. Ele foi composto em um tempo de angústia, uma crise nacional muito grande. Então, é obvio que existe um rogatório para que Deus renove a misericórdia dEle para com Seu povo. Embora sendo um salmo simples, ao mesmo tempo é muito bonito. Nele, o salmista compara o reino de Israel com um videira que havia sido plantada no Egito, foi muito bem cuidada no passado, mas que agora estava correndo o risco de ser extinta. Isso também pode acontecer conosco, se deixarmos Deus de lado e quisermos nos meter a ser donos do próprio nariz. Corremos o risco de não nos comportarmos como criaturas e não deixarmos Deus agir como Criador.
Leia esses três salmos no seu momento devocional. Enriqueça sua vida espiritual, fortaleça sua fé, construa seu caráter e prepare sua vida para a eternidade. Essas são as lições que eu trouxe para você sobre eles. Agora, quais são as lições que você mesmo pode tirar deles? Essa é uma pergunta que só você mesmo pode responder depois que tiver feito sua leitura.
Tenha um dia abençoado!
Valdeci Júnior
Fátima Silva