-
-
Suomen Raamattuopisto (1776) -
-
14
|Ester 5:14|
Niin sanoi hänen emäntänsä Seres ja kaikki hänen ystävänsä hänelle: valmistettakoon puu, viisikymmentä kyynärää korkia, ja sano huomenna kuninkaalle, että Mordekai siihen hirtettäisiin, niin sinä menet iloissas kuninkaan kanssa pitoihin. Se kelpasi Hamanille, ja puu valmistettiin.
-
1
|Ester 6:1|
Ja sinä yönä ei saanut kuningas unta, ja hän käski tuotaa aika- ja muistokirjat, ja ne luettiin kuninkaan edessä.
-
2
|Ester 6:2|
Niin löydettiin kirjoitettuna, kuinka Mordekai oli tietää antanut, että kaksi kuninkaan kamaripalveliaa, Bigtana ja Teres, ovenvartiat, olivat aikoneet heittää kätensä kuningas Ahasveruksen päälle,
-
3
|Ester 6:3|
Ja kuningas sanoi: mitä kunniaa eli hyvää me olemme Mordekaille sen edestä tehneet? Niin sanoivat kuninkaan palveliat, jotka häntä palvelivat: ei ole hänelle mitään tapahtunut.
-
4
|Ester 6:4|
Ja kuningas sanoi: kuka kartanolla on? ja Haman käveli ulkona kartanolla kuninkaan huoneen edessä, sanoaksensa kuninkaalle, että Mordekai piti hirtettämän siihen puuhun, jonka hän oli häntä varten valmistanut.
-
5
|Ester 6:5|
Ja kuninkaan palveliat sanoivat hänelle: katso, Haman seisoo pihalla. Kuningas sanoi: tulkaan sisälle.
-
6
|Ester 6:6|
Ja kuin Haman tuli, sanoi kuningas hänelle: mitä sille miehelle pitää tehtämän, jota kuningas tahtoo kunnioittaa? Ja Haman ajatteli sydämessänsä: ketäpä kuningas paremmin tahtoo kunnioittaa kuin minua?
-
7
|Ester 6:7|
Ja Haman sanoi kuninkaalle: se mies,jota kuningas tahtoo kunnioittaa,
-
8
|Ester 6:8|
Pitää puetettaman kuninkaallisilla vaatteilla, joita kuningas itse pitää, ja tuotaman se hevonen, jolla kuningas ajaa, ja että kuninkaallinen kruunu pantaisiin hänen päähänsä.
-
9
|Ester 6:9|
Ja vaatteet ja hevonen pitää annettaman yhden kuninkaan päämiehen käteen, joka on ylimmäisistä päämiehistä, että hän puettais sen miehen, jota kuningas tahtoo kunnioittaa, ja antais hänen ajaa hevosen selässä kaupungin kaduilla, ja huutaa hänen edellänsä: näin pitää sille miehelle tehtämän, jota kuningas tahtoo kunnioittaa.
-
-
Sugestões
Clique para ler Oséias 1-4
16 de setembro LAB 260
OSÉIAS
Oséias 01-04
Neste dia, iniciaremos a leitura do livro de Oséias, cuja palavra significa “salvação”. E quero compartilhar algumas curiosidades sobre quem foi Oséias e sobre seu livro.
Oséias era filho de Beeri, um israelita, e seu ministério durou uns sessenta anos. Ele viveu na mesma época que Isaías e Miquéias. A mensagem dele, de primeira mão, era específica para o reino de Israel, o reino do Norte. Ele realmente era muito apto para a tarefa que tinha para realizar porque, como ele natural daquela região, conhecia muito bem as más condições que eram existentes em Israel naquela época. Isso deu um peso especial para sua mensagem.
Esse profeta teve um chamado muito estranho. Foi chamado para se casar com uma mulher que tinha tendências para ter uma vida sexual desregrada, promíscua. Ela não conseguiu se manter fiel ao casamento. Essa luta de Oseías para manter o lar, ajudando a esposa a ser uma mulher fiel, foi uma ilustração que Deus usou para dar uma mensagem espiritual para o povo de quem Oseías era profeta. A mensagem era: a apostasia equivale ao adultério, espiritualmente falando.
Em Oséias 2:23, percebemos que Deus é o esposo, numa comparação com Isaías 54:5. Encontramos a “esposa” em Oséias 2:2 que é, na realidade, o povo de Deus. Esse relacionamento de Deus com Israel era semelhante a um casamento. A apostasia de Israel veio simbolizada pela experiência do profeta em seu matrimônio, nos capítulos 1, 2 e 3, quando a esposa o traiu.
Depois disso, a partir do capítulo 4, entramos uma série de discursos proféticos que vão até o capítulo 13. E o capítulo 14 é, na realidade, uma chamada formal ao arrependimento, que contém promessas de bênçãos futuras.
Ao longo do livro de Oséias, você vai se deparar com várias figuras diferentes, que Deus usou para ilustrar a deplorável condição de Israel. Por exemplo, no capítulo 7:8, diz que Israel misturava-se com as nações, deixando de ser a nação separada e santa. É curioso que nesse mesmo versículo, fala que Israel é um “bolo”, que enquanto estava assando, não foi virado, de maneira que um lado ficou cru, e o outro, sapecado. Em outras palavras, a farinha mal assada só expressa a tibieza de coração daquele povo e de qualquer pessoa que se apostate de Deus.
Deus olha para a sua amizade com Ele como a coisa mais linda deste mundo, como se fosse uma noiva diante do altar, toda vestida de branco. A quebra dessa fidelidade seria como se aquela noiva saísse correndo do altar e se lambuzasse nas imundícias dos piores prostíbulos.
Viva o plano bonito que Deus tem para você!
Valdeci Júnior
Fátima Silva