-
Leia por capítulosComentário sobre a Leitura Bíblica de Hoje
-
Suomen Raamattuopisto (1776) -
-
1
|1 Reis 6:1|
Ja tapahtui neljännelläsadannella ja kahdeksannellakymmenennellä ajastajalla Israelin lasten lähtemisen jälkeen Egyptin maalta, neljännellä ajastajalla sittekuin Salomo oli tullut Israelin kuninkaaksi, Sivin kuukaudella, joka on se toinen kuukausi, että huone rakennettiin Herralle.
-
2
|1 Reis 6:2|
Ja huone, jonka kuningas Salomo rakensi Herralle, oli kuusikymmentä kyynärää pitkä, kaksikymmentä kyynärää leviä ja kolmekymmentä kyynärää korkia.
-
3
|1 Reis 6:3|
Ja esihuone templin edessä oli kaksikymmentä kyynärää pitkä, huoneen leveyden jälkeen, ja kymmenen kyynärää leviä, huoneen edessä.
-
4
|1 Reis 6:4|
Ja teki akkunan huoneen päälle, sisältä avaraksi ja ahtaaksi ulkoa.
-
5
|1 Reis 6:5|
Ja hän rakensi käytävän seinää myöten huoneen ympäri, niin että se kävi kirkon ja kuorin ympäri, ja teki solat ulkonaiselle puolelle yltympäri.
-
6
|1 Reis 6:6|
Se alimainen käytävä oli viisi kyynärää leviä, ja keskimäinen kuusi kyynärää leviä, ja kolmas seitsemän kyynärää leviä; sillä hän asetti malat ulkoa huonetta ympäri, niin ettei ne olis sattuneet huoneen seinään.
-
7
|1 Reis 6:7|
Ja kuin huone rakennettiin, rakennettiin se kokonaisista kivistä, jotka tuodut olivat, niin ettei yhtään vasaraa, eikä kirvestä, eikä yhtään rauta-asetta kuulunut siinä rakennuksessa.
-
8
|1 Reis 6:8|
Ja ovi keskimäiseen solaan oli oikialla puolella huonetta, niin että mentiin kieroja astuimia myöten ylös keskimäiseen käytävään, ja keskimäisestä kolmanteen.
-
9
|1 Reis 6:9|
Ja niin rakensi hän huoneen ja päätti sen, ja kattoi huoneen sedripuisilla kaarimaloilla.
-
10
|1 Reis 6:10|
Hän rakensi myös käytävän koko huoneen ympäri, viisi kyynärää korkian, jonka hän yhdisti huoneesen sedripuilla.
-
-
Sugestões
Clique para ler Gálatas 4-6
30 de novembro LAB 700
SEM IDIOTICES!
Gálatas 01-03
“Assim, a lei foi o nosso tutor até Cristo, para que fôssemos justificados pela fé (Gálatas 3:24)”. Como entender este verso? Imagine a cena.
Bem vestida, adornada, maquiada e com o cabelo preparado. A mulher entra na sala de espera, de um ambiente, embora coletivo, altamente requintado. Várias outras estão no recinto, sentadas ou em pé, conversando, lendo ou sem fazer nada, mas todas atentas a tudo que se passa ao redor. Aquela que acaba de chegar passa pelo meio da sala tentando firmar a melhor postura possível, senta-se numa poltrona bem posicionada, cruza as pernas, dá um sorriso para todas.
Incrível! Todas sorriem para ela! E mais incrível ainda, é que os sorrisos continuam. Agora não para ela, mas para baixo, para trás de uma mão que tenta disfarçar e esconder o rosto, para o sorriso de outra amiga que esteja perto, menos para ela... Logo ela percebe: os sorrisos não são para ela, mas sobre ela. “Estão rindo de mim!”, é o apavorante pensamento que lhe sobe à espinha. Puxa o mini vestido em direção ao joelho, olha o busto, arruma o bracelete, joga o cabelo... E os olhares esquisitos em sua direção continuam. “O que será?”. Que perturbador!
A descoberta se lhe sobrevêm de um espelho arrancado da bolsa apressadamente. Ao mirar sua ferramenta do kit de embelezamento, a pecinha de vidro metalizado lhe mostra uma inesperada e incrível mancha no rosto. O nítido, grande e espalhafatoso borrão negro lhe assusta. Enquanto arregala os olhos, dá um suspiro, empina o tórax, e começa a entrar em pânico. “Algo precisa ser feito!”, é o que ela pensa!
Pensa e faz. Rapidamente começa a friccionar o espelho na mancha do rosto, na tentativa de limpá-la. A mancha se espalha ainda mais, passando agora para o espelho, e conseqüentemente para as mãos. Afastando um pouco o espelho, ao mirá-lo, vê mais borrões do que anteriormente. E mais risos, também, podem ser ouvidos. Que desespero! Ela então insiste em esfregar o espelho no rosto, de forma mais forte ainda, com mais velocidade! Mas não consegue entender por quê o espelho não limpa a mancha. Afinal, o espelho não lhe mostrara a mancha?
É assim que fazemos, a cada vez que, ao identificarmos o nosso pecado através do que a lei nos mostra, tentamos usar a lei para nos “redimir”. A Lei de Deus é o espelho (Romanos 3:20; 7:7; Tiago 1:22-25) que nos faz ir até à fonte da Água da Vida (1Coríntios 10:14), que é Jesus. Só Ele, pode lavar-nos, com Seu sangue, e nos deixar totalmente isentos das nossas manchas de pecado. Não sejamos idiotas! Busquemo-Lo!
Valdeci Júnior
Fátima Silva