-
Leia por capítulosComentário sobre a Leitura Bíblica de Hoje
-
Suomen Raamattuopisto (1776) -
-
30
|2 Reis 6:30|
Kuin kuningas kuuli vaimon puheet, repäisi hän vaatteensa; ja kuin hän kävi ohitse muurin päällä, niin kansa näki, ja katso, hänen päällänsä oli säkki ihoa vasten.
-
31
|2 Reis 6:31|
Ja hän sanoi: Jumala tehköön minulle sen ja sen, jos Elisan Zaphatin pojan pää tänäpänä pitää seisoman hänen päällänsä.
-
32
|2 Reis 6:32|
Ja Elisa istui huoneessansa, ja vanhimmat istuivat hänen tykönänsä; mutta hän lähetti miehen edellänsä, mutta ennenkuin sanansaattaja tuli hänen tykönsä, sanoi hän vanhimmille: oletteko nähneet, kuinka se murhamiehen poika on lähettänyt ottamaan minun päätäni pois? Katsokaat, koska sanansaattaja tulee, että te oven suljette ja ovella hänen syöksette ulos: katso, hänen herransa jalkain töminä seuraa häntä.
-
33
|2 Reis 6:33|
Kuin hän vielä heidän kanssansa puhui, katso, niin sanansaattaja tuli hänen tykönsä ja sanoi: katso, tämä paha tulee Herralta, mitä minä enään odotan Herraa?
-
1
|2 Reis 7:1|
Mutta Elisa sanoi: kuulkaat Herran sanaa: näin sanoo Herra: huomenna tähän aikaan maksaa vakkainen pieniä jauhoja siklin ja kaksi vakkaista ohria siklin, Samarian portissa.
-
2
|2 Reis 7:2|
Niin vastasi päämies, jonka käden päälle kuningas nojasi, Jumalan miestä ja sanoi: katso, jos Herra tekis vielä akkunat taivaasen, kuinka se tapahtuis? Hän sanoi: katso, silmilläs pitää sinun sen näkemän, mutta ei sinun pidä siitä syömän.
-
3
|2 Reis 7:3|
Ja neljä spitalista miestä olivat portin edessä, jotka sanoivat toinen toisellensa: mitä me tässä olemme niinkauvan että me kuolemme?
-
4
|2 Reis 7:4|
Jos me sanomme: käykäämme kaupunkiin, niin on nälkä kaupungissa, ja me kuolemme siellä: jos taas olemme täällä, niin me kuolemme: käykäämme siis ja antautukaamme Syrialaisten leiriin, jos he antavat meidän elää, niin me elämme, taikka jos he meidät tappavat, niin me olemme tapetut.
-
5
|2 Reis 7:5|
Ja he nousivat hämärissä menemään Syrialaisten leiriin; ja kuin he tulivat ensimäisille paikoille leiriä, katso, niin ei siellä ollut ketään.
-
6
|2 Reis 7:6|
Sillä Herra oli antanut Syrialaisten sotajoukon kuulla vaunuin, hevosten ja suuren sotaväen äänen, niin että he sanoivat toinen toisellensa: katso, Israelin kuningas on palkannut meitä vastaan Hetiläisten kuninkaat ja Egyptiläisten kuninkaat, että he tulisivat meidän päällemme.
-
-
Sugestões
Clique para ler Deuteronômio 8-10
27 de fevereiro LAB 424
QUEM É O DONO DO PEDAÇO?
Deuteronômio 08-10
Você tem dado duro para se manter na vida? Jogou pesado para chegar onde chegou? As coisas que você tem custaram caro para você? É assim que você pensa? Então, leia o que a Bíblia diz sobre isso: “Não digam, pois, em seu coração: a minha capacidade e a força das minhas mãos ajuntaram para mim toda esta riqueza. Mas lembrem-se do Senhor, o seu Deus, pois é ele que lhes dá a capacidade de produzir riqueza, confirmando a aliança que jurou aos seus antepassados, conforme hoje se vê.”
Essa visão bíblica é diferente do modo que estamos acostumados a pensar. Perceba que, em toda a leitura de hoje, Deus não olha para nós como se fôssemos donos do próprio nariz. Constantemente, Ele chama a atenção para que nos lembremos dos benefícios que Ele nos dá, do Seu socorro e também deixa claro sobre o que pode acontecer se formos infiéis. Se perdermos a lei de vista, Ele faz questão de recolocá-la para nós, tanto para nos chamar na retranca, para nossa vocação, quanto para nos exortar à obediência.
Na realidade, sua vida aqui neste mundo, é simplesmente uma incumbência de confiança. Em outras palavras, o tempo que temos de vida aqui na Terra, a nossa energia, a inteligência que temos, as oportunidades e os recursos, são simplesmente dádivas que Deus entrega para cuidarmos e administrarmos. Nessa história, você é um mordomo daquilo que Deus vai dando para você. No Salmo 24:1, não lemos que ao Senhor pertencem o mundo e tudo o que nele existe? Afinal, a Terra e todos os seres vivos que nela vivem são dEle.
Isso nos deixa na seguinte situação: na realidade, nunca seremos donos de coisa nenhuma, durante esse curto espaço de tempo de vida aqui neste planeta. Durante esta vida, o que acontece é que o Senhor nos empresta a Terra, enquanto estamos por aqui. Não é lógico? Pense bem: a Terra, na realidade, já existia e já era propriedade de Deus antes que chegássemos a ela, certo? Depois que morremos, não levamos nada, e Deus continuará emprestando a Terra e esses recursos para as outras pessoas que vierem depois de nós. Portanto, tudo o que podemos fazer é desfrutar desses recursos e deste planeta por um curto período de tempo de, talvez, 80 anos. Então, não temos do que ficar nos gabando. Lembre-se do verso que está na leitura de hoje: “Não digam, pois, em seu coração: a minha capacidade e a forca das minhas mãos ajuntaram para mim toda esta riqueza. Mas lembrem-se do seu Deus, pois é ele que lhes dá a capacidade.”
Valdeci Júnior
Fátima Silva