-
-
Suomen Raamattuopisto (1776) -
-
1
|Amós 9:1|
Minä näin Herran seisovan alttarilla; ja hän sanoi: lyö oven päälliseen, niin että pihtipielet värisevät; sillä minä tahdon haavoittaa niitä kaikkia, jotka heille päänä ovat, ja heidän alamaisensa miekalla tappaa. Ei sen pidä pääsemän, joka paennut on, eikä itsiänsä pelastaman, jotka välttänyt on.
-
2
|Amós 9:2|
Ja vaikka he itsiänsä hamaan helvettiin kaivaisivat, niin minun käteni on kuitenkin heitä sieltäkin hakeva; ja jos he astuisivat ylös taivaaseen, niin minä kuitenkin tahdon syöstä heidät sieltä alas.
-
3
|Amós 9:3|
Ja jos he lymyttäisivät itsensä Karmelin kukkulalle, niin minä tahdon heidät sieltäkin etsiä ja temmata pois; ja jos he itseänsä minun silmäini edestä kätkisivät meren syvyyteen, niin minä käsken kärmettä, että se heitä siellä pistäis.
-
4
|Amós 9:4|
Ja jos he vihollisillensa vangiksi tulevat, niin minä sieltä käsken miekkaa, että se heitä tappais: sillä minä pidän silmäni heidän ylitsensä pahaksi ja en hyväksi;
-
5
|Amós 9:5|
Sillä kuin Herra, Herra Zebaot maahan rupee, niin se sulaa, että kaikki asuvaiset murehtiman pitää; ja että se pitää nouseman sen päälle niinkuin virta, ja se upotettaman niinkuin Egyptin virralla.
-
6
|Amós 9:6|
Hän on se, joka salinsa taivaasen rakentaa, ja perustaa majansa maan päälle; hän kutsuu meren vedet, ja vuodattaa maan päälle: hänen nimensä on Herra.
-
7
|Amós 9:7|
Ettekö te, Israelin lapset, minulle ole niinkuin Etiopialaiset? sanoo Herra. Enkö minä vienyt Israelia ulos Egyptin maalta, ja Philistealaiset Kaphtorista, ja Syrialaiset Kiiristä?
-
8
|Amós 9:8|
Katso, Herran, Herran silmät näkevät syntisen valtakunnan, niin että minä sen juuri maan päältä peräti kadotan; vaikka en minä kuitenkaan Jakobin huonetta ratki kadota, sanoo Herra.
-
9
|Amós 9:9|
Sillä katso, minä tahdon käskeä, ja antaa Israelin huoneen kaikkein pakanain seassa seulottaa, niinkuin seulalla seulotaan, ja ei jyvänkään pidä lankeeman maan päälle.
-
10
|Amós 9:10|
Kaikki syntiset minun kanssani pitää miekalla kuoletettaman, jotka sanovat: ei onnettomuus ole niin läsnä, eikä kohtaa meitä.
-
-
Sugestões
Clique para ler Atos 4-6
06 de novembro LAB 676
ATOS CRISTÃOS
Atos 01-03
“Os Atos dos Apóstolos, um livro de vital importância do Novo Testamento, mostram o modelo divino para o governo da igreja, os princípios para o reavivamento e a obra missionária, e a fé que enfrenta a oposição e a perseguição”. Charles Caldewell Ryrie é quem diz isto, ao capturar os pontos essenciais desta história da igreja primitiva. Este ThD argumenta que é importante que estes “atos” importantes sejam-nos trazidos à luz, não de uma maneira superficial, mas, a partir de uma leitura atentiva e profunda. A referencia especial dos atos deste livro é, acima dos apóstolos, ao Espírito Santo.
Mas a importância do livro de Atos é, também, doutrinária. Nele, encontram-se as sementes das doutrinas desenvolvidas posteriormente nas epístolas – sementes que germinaram como vidas transformadas. As doutrinas do livro de Atos podem ser vistas mais nas ações cotidianas do que em declarações sistematizadas. É a teoria colocada em prática, e não a prática da teoria. Isto é bom, pois fica assim demonstrado o que o ser humano pode fazer com o poder do Salvador ressuscitado (Charles Ryrie, The Acts of the Apostles, Illinois, Chicago, EUA, Moody Bible Institute, 1961).
Indo mais além, podemos dizer que, na realidade, trata-se do relato da continuação daquelas coisas que o Senhor Jesus começara a fazer aqui na Terra, e que as continuou fazendo, como o cabeça da Igreja. Como somos cristãos, numa prática cristã, levantando a bandeira do cristianismo, nosso corporativismo eclesiástico tem tudo a ver com tais realidades do livro de Atos. E como a igreja é composta de pessoas, o livro de Atos tem tudo a ver com você. É um livro para a igreja cristã em qualquer época. Seus personagens podem refletir qualquer cristão, inclusive, você, um discípulo de Cristo.
Não identificar-se com o livro de Atos seria não identificar-se com o próprio cristianismo. E nisto está o prazer em ter contato com o livro de Atos. Afinal, é prazer servir a Cristo, não é mesmo? Cantar esta canção - “É Prazer Servir A Cristo” – é quase que poder entrar no altissonante clima de animação que envolvia aquelas pessoas do livro de Atos. Gosto muito desta letra.
“É prazer servir a Cristo Nesta vida terreal; Enche a vida de louvores, De alegria divinal!
“Há prazer na vida por Jesus, E afasta o coração do mal. Cada instante é prazer Sob a mão do Seu poder; No viver com Cristo Há prazer real.
“É prazer servir a Cristo, Sobrepuja toda dor, Pois maiores sofrimentos Suportou o Salvador.
“É prazer servir a Cristo, Alegria perenal, Pois expulsa as trevas d"alma Com a luz celestial.”
(Hinário Adventista do Sétimo Dia, 220).
Valdeci Júnior
Fátima Silva