-
-
Suomen Raamattuopisto (1776) -
-
1
|Amós 9:1|
Minä näin Herran seisovan alttarilla; ja hän sanoi: lyö oven päälliseen, niin että pihtipielet värisevät; sillä minä tahdon haavoittaa niitä kaikkia, jotka heille päänä ovat, ja heidän alamaisensa miekalla tappaa. Ei sen pidä pääsemän, joka paennut on, eikä itsiänsä pelastaman, jotka välttänyt on.
-
2
|Amós 9:2|
Ja vaikka he itsiänsä hamaan helvettiin kaivaisivat, niin minun käteni on kuitenkin heitä sieltäkin hakeva; ja jos he astuisivat ylös taivaaseen, niin minä kuitenkin tahdon syöstä heidät sieltä alas.
-
3
|Amós 9:3|
Ja jos he lymyttäisivät itsensä Karmelin kukkulalle, niin minä tahdon heidät sieltäkin etsiä ja temmata pois; ja jos he itseänsä minun silmäini edestä kätkisivät meren syvyyteen, niin minä käsken kärmettä, että se heitä siellä pistäis.
-
4
|Amós 9:4|
Ja jos he vihollisillensa vangiksi tulevat, niin minä sieltä käsken miekkaa, että se heitä tappais: sillä minä pidän silmäni heidän ylitsensä pahaksi ja en hyväksi;
-
5
|Amós 9:5|
Sillä kuin Herra, Herra Zebaot maahan rupee, niin se sulaa, että kaikki asuvaiset murehtiman pitää; ja että se pitää nouseman sen päälle niinkuin virta, ja se upotettaman niinkuin Egyptin virralla.
-
6
|Amós 9:6|
Hän on se, joka salinsa taivaasen rakentaa, ja perustaa majansa maan päälle; hän kutsuu meren vedet, ja vuodattaa maan päälle: hänen nimensä on Herra.
-
7
|Amós 9:7|
Ettekö te, Israelin lapset, minulle ole niinkuin Etiopialaiset? sanoo Herra. Enkö minä vienyt Israelia ulos Egyptin maalta, ja Philistealaiset Kaphtorista, ja Syrialaiset Kiiristä?
-
8
|Amós 9:8|
Katso, Herran, Herran silmät näkevät syntisen valtakunnan, niin että minä sen juuri maan päältä peräti kadotan; vaikka en minä kuitenkaan Jakobin huonetta ratki kadota, sanoo Herra.
-
9
|Amós 9:9|
Sillä katso, minä tahdon käskeä, ja antaa Israelin huoneen kaikkein pakanain seassa seulottaa, niinkuin seulalla seulotaan, ja ei jyvänkään pidä lankeeman maan päälle.
-
10
|Amós 9:10|
Kaikki syntiset minun kanssani pitää miekalla kuoletettaman, jotka sanovat: ei onnettomuus ole niin läsnä, eikä kohtaa meitä.
-
-
Sugestões
Clique para ler Êxodo 18-20
23 de janeiro LAB 389
SOGRÃO
Êxodo 18-20
Você tem sogro? Ou é um sogro? Se ainda não tem, pretende ter um algum dia? As pessoas falam muito da sogra, mas pouco se fala do sogro. Geralmente, quando o rapaz está cortejando a moça solteira, a figura do sogro impõe um pouco de medo, mas depois de casado, o genro pode encontrar no sogro, um grande amigo. Gosto muito do meu sogro. Tenho satisfação de ficar uma tarde inteira perto dele. Mas na primeira vez, quando eu, como frangotinho, fui visitar aquele homem, eu tremia na base. E era para tremer mesmo porque você já deve imaginar quais eram as minhas intenções, né?
Mas o tempo passou, veio o noivado, o casamento, e a cada ano que se passa, sinto-me mais ansioso pelas férias para vê-lo. Visitar o sogro é sempre interessante. Você se depara com alguém curioso, mas ao mesmo tempo muito sábio, com aquela sabedoria que só pode ser aprendida ao longo das décadas na escola da vida.
Embora você nunca tenha tido um sogro, poderá entender melhor sobre o que estou falando se fizer a leitura bíblica de hoje. Você encontrará o sogro de Moisés, cujo nome era Jetro. Esse nome significa “abundância”, sinônimo de abastamento, abastança, fartura.
Jetro era uma pessoa pública, mas não sabemos exatamente se era um príncipe ou sacerdote na região desértica chamada Midiã. Ele era sucessor de seu pai, Reuel.
Midiã ficava longe da terra natal de Moisés, o Egito. Depois que Moisés já tinha 40 anos vivendo ali no Egito, ele saiu da corte egípcia e foi para Midiã, para a casa de Jetro. Nessa fuga, Jetro e Moisés se conheceram. Moisés começou a ajudar Jetro com o rebanho, servindo-o por quarenta anos como pastor dos rebanhos dele.
Depois desse relato, vem o que está na nossa leitura de hoje. E enquanto os israelitas estavam acampados no Sinai e pouco depois da vitória sobre Amaleque, Jetro veio encontrar-se com Moisés. Ele chegou em um dia e, no dia seguinte, ao ver a multiplicidade das tarefas que Moisés tinha que realizar, aconselhou-o a nomear juizes subordinados, chefes de mil, de cem, de cinqüenta e de dez. O grande líder deveria decidir os assuntos menores, deixando os maiores para Moisés, que os levaria ao Senhor. Jetro conhecia a lei da liderança: líder não é aquele que faz, líder é o que faz os outros fazerem. Moisés adotou esse conselho tão importante. O resultado foi que aquela organização que eles fizeram foi a preparação para o povo que aconteceu em seguida, que vem a ser alguns dos momentos mais gloriosos da história bíblica.
Compensa ouvir o conselho dos mais velhos!
Valdeci Júnior
Fátima Silva