-
-
Suomen Raamattuopisto (1776) -
-
1
|Miquéias 7:1|
Voi minua! sillä minulle tapahtuu niinkuin sille, joka viinamäessä tähteitä hakee, kussa ei viinamarjoja löytä syötää; ja minun sieluni himoitsee varhaista hedelmää.
-
2
|Miquéias 7:2|
Hyvät ovat maasta kadonneet pois, ja vanhurskaat ei ole enään ihmisten seassa; kaikki he väijyvät verta vuodattaaksensa, jokainen vakoo toista, käsittääksensä häntä.
-
3
|Miquéias 7:3|
Ja luulevat hyvästi tekevänsä, koska he pahasti tekevät. Mitä päämies tahtoo, sitä tuomari sanoo, että se hänelle jotakin hyvää jälleen tekis; väkevät puhuvat oman tahtonsa jälkeen vahingoittaaksensa, ja vääntelevät niinkuin he tahtovat.
-
4
|Miquéias 7:4|
Kaikkein paras on heidän seassansa niinkuin orjantappura, ja kaikkein toimellisin on niinkuin ohdakkeet. Mutta kuin sinun saarnaajais päivät tulevat, ja sinä tulet rangaistuksi, silloin ei he tiedä, kuhunka heidän menemän pitää.
-
5
|Miquéias 7:5|
Älköön kenkään uskoko lähimmäistänsä; älköön kenkään uskaltako päämiesten päälle; kätke sinun suus ovi siltä, joka makaa helmassas.
-
6
|Miquéias 7:6|
Sillä poika katsoo ylön isänsä, tytär karkaa äitiänsä vastaan, ja miniä anoppiansa vastaan; ja ihmisen viholliset ovat hänen oma perheensä.
-
7
|Miquéias 7:7|
Mutta minä tahdon katsoa Herran päälle, ja minun autuuteni Jumalaa odottaa; minun Jumalani on minua kuuleva.
-
8
|Miquéias 7:8|
Älä iloitse, minun viholliseni, minusta, että minä lankesin, minä olen taas nouseva, ja vaikka minä pimeydessä istun, niin Herra on kuitenkin minun valkeuteni.
-
9
|Miquéias 7:9|
Minä tahdon kantaa Herran vihan, sillä minä olen häntä vastaan syntiä tehnyt, siihenasti kuin hän minun asiani toimittaa, ja saattaa minulle oikeuden; hän vie minun ulos valkeuteen, että minä saan nähdä hänen vanhurskautensa.
-
10
|Miquéias 7:10|
Minun viholliseni pitää sen näkemän, ja peräti häpiään tuleman, joka nyt sanoo minulle: kussa on Herra sinun Jumalas? Minun silmäni pitää hänen näkemän, että hän pitää niinkuin loka kaduilla poljettaman.
-
-
Sugestões
Clique para ler Lucas 9-11
22 de outubro LAB 661
O GRANDE DESAPONTAMENTO
Lucas 06-08
Foi um grande evento. Já ouviu falar? O Dia do Grande Desapontamento foi 22 de outubro de 1844, quando religiosos norte americanos inspirados em profecias bíblicas esperaram o retorno de Jesus Cristo. O movimento foi liderado por Guilherme Müller. Alguns dos remanescentes deste evento mais tarde fundaram algumas denominações cristãs. Dentre eles, emergiram os que fundaram a Igreja Adventista do Sétimo Dia, duas décadas depois.
A história aconteceu assim. Entre 1831 e 1844, Guilherme Miller - um fazendeiro e pregador Batista, ex-capitão de exército da guerra de 1812 - após anos de profícuo estudo, lançou a idéia do que veio a ser chamado de um “grande despertar do segundo advento”, que eventualmente se espalhou através do mundo cristão. Interpretando as profecias de Daniel 8:14, sobre as 2.300 tardes e manhãs, Müller calculou que Jesus Cristo retornaria a Terra em entre a primavera de 1843-1844. O ano passou, nada aconteceu. Ele e muitos de seus colaboradores, pastores de várias denominações, voltaram novamente ao estudo da Bíblia para descobrir o erro. Dentre eles, Samuel Snow chegou à conclusão da vinda de Jesus para 22 de outubro de 1844. Quando foi constatado que Jesus não apareceu, os seguidores de Miller experimentaram o que veio a se chamar de “O Grande Desapontamento”.
Dependentes dos estudos alheios, sem ter uma base bíblica pessoal sólida, a maioria dos milhares que haviam se juntado ao movimento, saiu em profunda desilusão. Entretanto, uns poucos se voltaram à Bíblia para descobrir porque tinham sido desapontados. E descobriram! A data de 22 de outubro estava correta. O detalhe era apenas que Miller tinha predito o evento errado para aquele dia. A profecia bíblica previa não o retorno de Jesus à Terra em 1844, mas que Ele começaria, naquela data, o juízo investigativo no santuário celestial.
Mas o grande desapontamento foi: não encontrar-se com Cristo. Isso foi em 22 de Outubro de 1844. Mas e no 22 de outubro de hoje? Como pode acontecer o nosso evento? Um desapontamento ou um encontro com Cristo? Lembre-se: os que desapontam são os biblicamente superficiais. A diferença hoje, é que estes não desapontam-se, mas deixam o Cristo desapontado. Entretanto, se a busca bíblica pessoal for diligente, não há desapontamento, mas sim encontro. Quem aprofunda-se no estudo da Bíblia encontra Jesus, o grande profeta, Suas profecias e a esperança que trazem.
Em Lucas 06-08 você pode ver a Jesus no encontro sabático da igreja, na eleição dos Seus seguidores, no ensino aos que Ele ama e no testemunho de quem O encontrou primeiro. O grande dia vem, em que os que desapontaram serão desapontados, e os que O encontraram O verão.
Valdeci Júnior
Fátima Silva