-
-
Suomen Raamattuopisto (1776) -
-
1
|Miquéias 7:1|
Voi minua! sillä minulle tapahtuu niinkuin sille, joka viinamäessä tähteitä hakee, kussa ei viinamarjoja löytä syötää; ja minun sieluni himoitsee varhaista hedelmää.
-
2
|Miquéias 7:2|
Hyvät ovat maasta kadonneet pois, ja vanhurskaat ei ole enään ihmisten seassa; kaikki he väijyvät verta vuodattaaksensa, jokainen vakoo toista, käsittääksensä häntä.
-
3
|Miquéias 7:3|
Ja luulevat hyvästi tekevänsä, koska he pahasti tekevät. Mitä päämies tahtoo, sitä tuomari sanoo, että se hänelle jotakin hyvää jälleen tekis; väkevät puhuvat oman tahtonsa jälkeen vahingoittaaksensa, ja vääntelevät niinkuin he tahtovat.
-
4
|Miquéias 7:4|
Kaikkein paras on heidän seassansa niinkuin orjantappura, ja kaikkein toimellisin on niinkuin ohdakkeet. Mutta kuin sinun saarnaajais päivät tulevat, ja sinä tulet rangaistuksi, silloin ei he tiedä, kuhunka heidän menemän pitää.
-
5
|Miquéias 7:5|
Älköön kenkään uskoko lähimmäistänsä; älköön kenkään uskaltako päämiesten päälle; kätke sinun suus ovi siltä, joka makaa helmassas.
-
6
|Miquéias 7:6|
Sillä poika katsoo ylön isänsä, tytär karkaa äitiänsä vastaan, ja miniä anoppiansa vastaan; ja ihmisen viholliset ovat hänen oma perheensä.
-
7
|Miquéias 7:7|
Mutta minä tahdon katsoa Herran päälle, ja minun autuuteni Jumalaa odottaa; minun Jumalani on minua kuuleva.
-
8
|Miquéias 7:8|
Älä iloitse, minun viholliseni, minusta, että minä lankesin, minä olen taas nouseva, ja vaikka minä pimeydessä istun, niin Herra on kuitenkin minun valkeuteni.
-
9
|Miquéias 7:9|
Minä tahdon kantaa Herran vihan, sillä minä olen häntä vastaan syntiä tehnyt, siihenasti kuin hän minun asiani toimittaa, ja saattaa minulle oikeuden; hän vie minun ulos valkeuteen, että minä saan nähdä hänen vanhurskautensa.
-
10
|Miquéias 7:10|
Minun viholliseni pitää sen näkemän, ja peräti häpiään tuleman, joka nyt sanoo minulle: kussa on Herra sinun Jumalas? Minun silmäni pitää hänen näkemän, että hän pitää niinkuin loka kaduilla poljettaman.
-
-
Sugestões
Clique para ler Hebreus 10-11
14 de Dezembro LAB 714
QUEM FOI MELQUISEDEQUE?
Hebreus 07-09
Quer saber quem foi Melquisedeque? Então, antes de ler esta meditação, por favor, busque e leia, em sua Bíblia, as seguintes passagens bíblicas, que falam sobre este personagem: Gênesis 14:18; Salmos 110:4; Hebreus 5:6, 10; 6:20; 7:1-17.
Pelas passagens listadas acima dá para você perceber que existe pouca informação bíblica sobre este personagem. Mas dá pra entender que Melquisedeque, foi um personagem real no tempo de Abraão, o qual era rei e sacerdote em Salém, mais tarde chamada de Jerusalém (Gen. 14). A ele, Abraão “pagou” dízimos. E afora o relato de Gênesis 14, não temos nenhuma outra informação sobre o seu nascimento, parentesco, etc.
Os estudiosos bíblicos mais espertos percebem que Melquisedeque foi um sacerdote de Deus antes mesmo de Deus escolher um povo especial na Terra (através de Abraão), e estabelecer o sacerdócio dos levitas (filhos de Arão, irmão de Moisés). Outra coisa interessante é que ele não veio de uma família de sacerdotes ou de pessoas ilustres ou importantes. Ele foi escolhido por Deus sem ter antepassados de linha sacerdotal dos quais poderia, talvez, se orgulhar. No livro de Hebreus, Paulo compara o sacerdócio Aaraônico com o sacerdócio de Melquisedeque.
E, pelo visto, Melquisedeque obedecia a Deus sem questionar. Aqui, encontramos alguma semelhança deste personagem com Jesus.
Jesus é o nosso Sacerdote principal, que nos representa diante de Deus e nos defende. Mas Jesus não nasceu da linhagem dos sacerdotes, a tribo de Levi. Não tinha antepassados sacerdotes. Jesus nasceu da tribo de Judá. Mesmo assim, Ele é nosso sumo-sacerdote celestial. Ele também não teve antepassados humanos. Cristo foi gerado pelo Espírito Santo. Ele não era filho de José. Apenas foi gerado no ventre de Maria. Assim, podemos comparar Melquisedeque, que não teve antepassados “ilustres”, com Jesus, que, “verdadeiramente”, não teve antepassados.
Por último podemos analisar a afirmação bíblica de que Jesus pertenceu a um sacerdócio mais elevado que o sacerdócio levítico, o sacerdócio segundo a ordem de Melquisedeque. Isso é assim, pela seguinte razão: antes de existir a tribo de Levi, antes de existir o povo de Israel, Melquisedeque já era sacerdote. De Jesus pode-se afirmar com maior propriedade ainda, que, antes que Abraão existisse, “EU SOU (João 8:58)”. Ou seja, Jesus é superior aos sacerdotes conhecidos nos dias dele, e de todos os tempos.
Como Melquisedeque, Jesus é rei-sacerdote. Da tribo de Levi veio o sacerdócio e da tribo de Judá vieram os reis da monarquia israelita. Tanto o sacerdócio como o reinado apontavam para Cristo, que em Si reunia ambos os ofícios. E Melquisedeque é neste sentido, o melhor tipo de Cristo, por ser, ao mesmo tempo, rei e sacerdote.
Valdeci Júnior
Fátima Silva