-
-
Suomen Raamattuopisto (1776) -
-
5
|Amós 4:5|
Ja suitsuttakaat hapatuksesta kiitosuhriksi, ja kuuluttakaat ja kootkaat vapaaehdon uhreja; sillä niin te sen mielellänne pidätte, te Israelin lapset, sanoo Herra, Herra.
-
6
|Amós 4:6|
Sentähden minä myös olen kaikissa kaupungeissa teille joutilaat hampaat antanut, ja leivän puuttumisen jokaisissa teidän paikoissanne; ja ette sittekään kääntyneet minun tyköni, sanoo Herra.
-
7
|Amós 4:7|
Olen myös minä pidättänyt teiltä sateen, kuin vielä kolme kuukautta oli elonaikaan, ja minä annoin sataa yhden kaupungin päälle, ja toisen kaupungin päälle en antanutkaan sataa; yhden saran päälle satoi, ja toinen sarka, jonka päälle ei satanut, kuivettui.
-
8
|Amós 4:8|
Ja kaksi eli kolme kaupunkia meni yhteen kaupunkiin vettä juomaan, ja ei saaneet tarvettansa; ja ette sittekään kääntyneet minun tyköni, sanoo Herra.
-
9
|Amós 4:9|
Minä rankaisin teitä poudalla ja nokipäillä, ja ruohomadot söivät kaikki, mitä teidän yrttitarhoissanne, viinamäissänne, fikunapuissanne ja öljypuissanne kasvoi; ette sittekään kääntyneet minun tyköni, sanoo Herra.
-
10
|Amós 4:10|
Minä lähetin ruton teidän sekaanne niinkuin Egyptiin, ja tapoin miekalla teidän nuoret miehenne, ja annoin viedä pois teidän hevosenne vankina; ja annoin haisun teidän leirissänne teidän sieramiinne mennä; ette sittekään kääntyneet minun tyköni, sanoo Herra.
-
11
|Amós 4:11|
Minä kukistin ylösalaisin muutamat teistä, niinkuin Jumala Sodoman ja Gomorran kukisti, ja te olitte niinkuin tulesta otettu kekäle; ette sittekään kääntyneet minun tyköni, sanoo Herra.
-
12
|Amós 4:12|
Sentähden tahdon minä sinulle näin tehdä, Israel; että minä nyt näin sinulle tehdä tahdon, niin valmista sinuas, Israel, ja mene Jumalaas vastaan.
-
13
|Amós 4:13|
Sillä katso, hän on se, joka on tehnyt vuoret, ja luonut tuulen, ja ilmoittaa ihmiselle, mitä hänen puhuman pitää; hän tekee aamuruskon ja pimeyden; hän käy maan korkeutten päällä; hänen nimensä on Herra Jumala Zebaot.
-
1
|Amós 5:1|
Kuulkaat te, Israelin huone, näitä sanoja; sillä minun täytyy tämän valitusveisun teistä nostaa.
-
-
Sugestões
Clique para ler 1 Tessalonicenses 1-5
05 de Dezembro LAB 705
COLOSSENSES
Colossenses
De acordo com o Seventh Day Adventist Dictionary, “Kolossai” era uma cidade da Ásia Menor, a sudoeste da Frígia, no rio Lycus, não muito longe do local onde o rio desagua no Maeander. Situando-se a 17.5 km de Laodiceia e a 21 km de Hierápolis, encontrando-se, originalmente, na grande rota comercial que partia de Éfeso, via Magnésia, Colosso e Tarso, terminando na Síria.
Colosso é mencionada por Herodoto e Xenofonte como sendo uma cidade grande e rica. Devia a sua riqueza principalmente à lã e à tinta violeta, chamada colossinus, que aí se produzia. Quando a rota comercial mudou, Colosso entrou em declínio. Podem ainda ser vistas algumas ruínas de Colosso perto da aldeia de Honaz. A população do tempo do Novo Testamento era composta principalmente por frígios, gregos e judeus, embora predominassem os frígios.
A igreja cristã dos colossenses provavelmente tenha sido fundada por Epafras (1:7). Mais tarde, um certo Arquipo passou a ser o seu líder (4:17; Filemon 2). Nos tempos de Paulo, parece que as reuniões eram realizadas na casa de Filemon, o dono de Onésimo, escravo fugitivo convertido por Paulo em Roma e que, mais tarde, voltou para o seu dono (4:10-12). A leitura de hoje, é a carta que Paulo escreveu à igreja desta cidade.
Nesta carta, o apóstolo aconselhou, não somente aos colossenses, mas a todos os cristãos, inclusive a nós, quanto à importância dos relacionamentos cristãos. O cristão precisa ter um autêntico relacionamento com Cristo. É também importante ao cristão, relacionar-se bem com os outros cristãos. E você encontra esta ênfase em toda esta carta. O próprio autor da carta já a introduz com esta preocupação para consigo mesmo, na maneira que introduz o prefácio, com uma saudação. Em seguida, em sua ação de graças, ele lembra a todos os crentes sobre a dependência de Deus, Aquele que deve ser o nosso amigo mais íntimo.
Na esfera cristã, relacionar-se não é somente conversar uns com os outros, mas também pelos outros. Como assim? Conversando com Deus sobre os outros cristãos, orando por eles. Ao interceder-se com eles, você estará relacionando-se com Deus, e com eles.
A excelência da pessoa e da obra de Cristo consiste no fato de que Ele nos libertou do império das trevas e nos transportou para o seu reino de amor. Ele quer-nos sempre junto a Ele. Resta-nos portanto, progredirmos espiritualmente, cuidarmos para não sermos contaminados por heresias, cultivarmos as virtudes cristãs, sermos obedientes, abandonarmos os vícios, cumprirmos com nossos deveres familiares, sermos prudentes, e confiarmos que a graça de Cristo completará o restante.
Pois afinal, não é por estes caprichos, mas por Sua graça, que somos salvos.
Valdeci Júnior
Fátima Silva