-
-
Suomen Raamattuopisto (1776) -
-
1
|Esdras 9:1|
Kuin nämät kaikki olivat päätetyt, niin tulivat päämiehet minun tyköni ja sanoivat: Israelin kansa ja papit ja Leviläiset ei ole erinneet maan kansain, Kanaanealaisten, Hetiläisten, Pheresiläisten, Jebusilaisten, Ammonilaisten, Moabilaisten, Egyptiläisten ja Amorilaisten kauhistuksesta.
-
2
|Esdras 9:2|
Sillä he ovat ottaneet heidän tyttäriänsä itsellensä ja pojillensa ja ovat sekoittaneet pyhän siemenen maan kansain kanssa; ja heidän päämiehensä ja esivaltansa ovat kaikkein ensimäiset siinä pahassa teossa.
-
3
|Esdras 9:3|
Kuin minä sen kuulin, repäisin minä vaatteeni ja hameeni, ja repelin hiuksiani päästäni ja partaani ja istuin hämmästyksissä.
-
4
|Esdras 9:4|
Ja kaikki, jotka pelkäsivät Herran Israelin Jumalan sanaa, tulivat kokoon minun tyköni, jälleen tulleiden synnin tähden; ja minä istuin hämmästyksissä hamaan ehtoouhriin asti.
-
5
|Esdras 9:5|
Ja ehtoouhrin aikana nousin minä surkeudestani; ja kuin minä repäisin vaatteeni ja hameeni, lankesin minä polvilleni ja hajoitin käteni Herran minun Jumalani tykö,
-
6
|Esdras 9:6|
Ja sanoin: minun Jumalani! minä häpeen ja en kehtaa silmiäni nostaa sinun tykös, minun Jumalani; sillä meidän syntimme ovat enentyneet päämme ylitse ja meidän pahat tekomme ovat kasvaneet hamaan taivaaseen asti.
-
7
|Esdras 9:7|
Hamasta isäimme ajasta niin tähän päivään saakka olemme me olleet suurissa synneissä; ja meidän pahain töidemme tähden olemme me ja meidän kuninkaamme ja pappimme annetut maan kuningasten käsiin, ja miekkaan, ja vankeuteen ja ryöstöksi, ja meidän kasvomme häpiään, niinkuin tänäkin päivänä.
-
8
|Esdras 9:8|
Mutta nyt vähällä ajan rahdulla on meille armo tapahtunut Herralta meidän Jumalaltamme, että vielä on muutamia meistä jäljellä ja päässeitä, että hän antoi vielä vaarnan meille pyhään siaansa, että meidän Jumalamme valistais silmämme ja antais meille vähän virvoituksen orjuudessamme.
-
9
|Esdras 9:9|
Sillä me olemme orjat; ja orjuudessamme ei hyljännyt meitä meidän Jumalamme; ja hän on kääntänyt laupiuden meidän tykömme Persian kuningasten edessä, että he antoivat meidän elää, ja korottaa meidän Jumalamme huoneen, ja korjata jaonneet paikat, ja antoi meille aidan Juudassa ja Jerusalemissa.
-
10
|Esdras 9:10|
Mitä me siis sanomme, meidän Jumalamme, tästälähin? että me olemme hyljänneet sinun käskys,
-
-
Sugestões
Clique para ler 1 Reis 22-22
20 de abril LAB 476
DO JEITO CERTO?
1Reis 22 - 2Reis 01
Você tem procurado ouvir a voz de Deus do jeito certo ou errado? Talvez alguém questione: “Como assim, pastor?” Na nossa leitura bíblica, podemos aprender sobre isso através das lições tiradas da história de hoje. Pode acontecer de duas formas.
A primeira maneira de ouvir a voz de Deus de forma errada seria “ouvir a voz de Deus”. Parece estranho? Eu explico: é quando alguém pensa que está ouvindo a voz de Deus, mas, na realidade, não está ouvindo coisíssima nenhuma. Isso foi o que aconteceu com Acabe em 1Reis 22:1-6. E olha que era a voz dos profetas, hein? Era exatamente o que o rei, no fundo, gostaria de ouvir. Às vezes, acontece isso conosco. Procuramos ouvir o que queremos ouvir e ainda forçamos a barra para querer dizer que isso é de Deus. Porém, na realidade, a busca está sendo na fonte errada.
A segunda maneira de ouvir de forma errada seria torcer o sentido daquilo que Deus disse. Sabe quando a pessoa dá um jeitinho de forçar a Palavra de Deus para defender uma ideia própria? Outro dia, assisti a uma reportagem de um pastor impostor que o Fantástico mostrou. Ele lia a palavra “adúltera” sem o acento agudo para dizer que em Oséias tinha uma ordem para ele adulterar com a mulher do próximo. Adúltera, sem o assento, vira um verbo imperativo: “adultera”.
Na história de hoje, o rei também deu um jeitinho de burlar a Palavra do Senhor. Ele raciocinou: “Bem, se quem vai morrer é o rei, então é só eu ir vestido como súdito e Josafá como o rei. Assim ele morre no meu lugar.” O que ele não raciocinou é que, para Deus, o que importa não é a roupa que vestimos, e sim, quem somos.
É perigoso ouvir a voz de Deus da maneira errada, pois não adianta fugir da verdade. Quer queiramos ou não, a Palavra de Deus se cumprirá do jeito dEle e não do nosso. Queiramos ou não, a Palavra do Senhor se cumprirá e pronto. Acreditemos ou não, gostemos disso ou não. E essa é uma lição que precisamos aprender. Estamos vivendo em dias muito importantes da história deste planeta. Daqui a pouco, o destino de todo mundo será colocado em “xeque”, igual aconteceu com cada um desses reis da nossa história bíblica. E quer queiramos ou não, teremos apenas uma das duas opções que Deus tem planejado para o ser humano. Não adianta querer escapar. Seu destino será determinado de acordo com a maneira que você ouve a voz de Deus.
E você? Está ouvindo a Deus do jeito certo?
Valdeci Júnior
Fátima Silva