-
-
Suomen Raamattuopisto (1776) -
-
1
|Esdras 9:1|
Kuin nämät kaikki olivat päätetyt, niin tulivat päämiehet minun tyköni ja sanoivat: Israelin kansa ja papit ja Leviläiset ei ole erinneet maan kansain, Kanaanealaisten, Hetiläisten, Pheresiläisten, Jebusilaisten, Ammonilaisten, Moabilaisten, Egyptiläisten ja Amorilaisten kauhistuksesta.
-
2
|Esdras 9:2|
Sillä he ovat ottaneet heidän tyttäriänsä itsellensä ja pojillensa ja ovat sekoittaneet pyhän siemenen maan kansain kanssa; ja heidän päämiehensä ja esivaltansa ovat kaikkein ensimäiset siinä pahassa teossa.
-
3
|Esdras 9:3|
Kuin minä sen kuulin, repäisin minä vaatteeni ja hameeni, ja repelin hiuksiani päästäni ja partaani ja istuin hämmästyksissä.
-
4
|Esdras 9:4|
Ja kaikki, jotka pelkäsivät Herran Israelin Jumalan sanaa, tulivat kokoon minun tyköni, jälleen tulleiden synnin tähden; ja minä istuin hämmästyksissä hamaan ehtoouhriin asti.
-
5
|Esdras 9:5|
Ja ehtoouhrin aikana nousin minä surkeudestani; ja kuin minä repäisin vaatteeni ja hameeni, lankesin minä polvilleni ja hajoitin käteni Herran minun Jumalani tykö,
-
6
|Esdras 9:6|
Ja sanoin: minun Jumalani! minä häpeen ja en kehtaa silmiäni nostaa sinun tykös, minun Jumalani; sillä meidän syntimme ovat enentyneet päämme ylitse ja meidän pahat tekomme ovat kasvaneet hamaan taivaaseen asti.
-
7
|Esdras 9:7|
Hamasta isäimme ajasta niin tähän päivään saakka olemme me olleet suurissa synneissä; ja meidän pahain töidemme tähden olemme me ja meidän kuninkaamme ja pappimme annetut maan kuningasten käsiin, ja miekkaan, ja vankeuteen ja ryöstöksi, ja meidän kasvomme häpiään, niinkuin tänäkin päivänä.
-
8
|Esdras 9:8|
Mutta nyt vähällä ajan rahdulla on meille armo tapahtunut Herralta meidän Jumalaltamme, että vielä on muutamia meistä jäljellä ja päässeitä, että hän antoi vielä vaarnan meille pyhään siaansa, että meidän Jumalamme valistais silmämme ja antais meille vähän virvoituksen orjuudessamme.
-
9
|Esdras 9:9|
Sillä me olemme orjat; ja orjuudessamme ei hyljännyt meitä meidän Jumalamme; ja hän on kääntänyt laupiuden meidän tykömme Persian kuningasten edessä, että he antoivat meidän elää, ja korottaa meidän Jumalamme huoneen, ja korjata jaonneet paikat, ja antoi meille aidan Juudassa ja Jerusalemissa.
-
10
|Esdras 9:10|
Mitä me siis sanomme, meidän Jumalamme, tästälähin? että me olemme hyljänneet sinun käskys,
-
-
Sugestões
Clique para ler Jeremias 24-26
17 de agosto LAB 595
CATIVADÍSSIMOS
Jeremias 24-26
Deus tem um plano para que as coisas, com você, possam ir bem. Quer ver? Abra sua Bíblia em Jeremias 24-26. No primeiro destes capítulos, você pode ver que as coisas tanto podem ir bem quanto ir mal, com uma mesma pessoa. Obvio? Então, permita-me explicar o contexto de Jeremias 24.
Esse capítulo descreve uma visão simbólica e dá sua interpretação. A explicação para a visão dos dois cestos de figos é a de que, depois da primeira deportação para a Babilônia, no ano 597 a.C., os habitantes de Judá, que não tinham sido exilados, foram levados a pensar que eram judeus mais afortunados, ou melhores, do que os que tinham sido levados para o exílio. Absurdo! Então Jeremias deixa bem claro que não é assim. Os figos muito bons, ao contrário do que a maioria pensaria, representavam exatamente os deportados. Porque eles se converteriam, de coração, ao Senhor e então voltariam para sua terra, como povo representante de Deus.
Se, por um acaso, as coisas não estiverem indo muito bem pro seu lado, se por ventura você estiver sentindo-se meio que na desvantagem, não se desespere. Porque a desvantagem, se colocada nas mãos de Deus, pode ser transformada em dez vantagens. Para aqueles judeus, que ficaram na pior, sendo exilados, foi assim. Pode até ser que demore um pouco, para que isso aconteça. Para aqueles judeus, havia até o tempo marcado: sua desvantagem duraria 70 anos. 70 anos! Não são setenta dias! (Jeremias 25:1-14).
Com esta seção –Jeremias 25:1-14 – é concluída a primeira parte do livro. E nela, são resumidos os principais temas abordados em todos os capítulos anteriores do mesmo. Nela há também o acréscimo deste elemento novo, que é a marcação de uma data; a promessa, de que, ao final de setenta anos, a Babilônia deixaria de exercer o domínio sobre os povos que submeteu, e então receberia o justo castigo pelos seus pecados.
Quero que você saiba que nós estamos vivendo um tempo assim. Há muitas pessoas sinceras que estão sendo enganadas, presas mentalmente, pelos ensinos errados da grande Babilônia apocalíptica, que é a igreja apostatada. E como sinceridade não salva ninguém, o triste é saber que assim, muitos poderão estar indo, sinceramente, para o inferno. É triste, mas é verdade. Infelizmente, muitos figos terminam, imprestavelmente, estragados.
Mas o meu desejo é que você seja um figo bom. Você quer? Então, para que você também não fique cativo destes males babilônicos, por favor, faça a sua leitura bíblica de hoje. Pois, somente Deus, através de Sal Palavra, pode tornar-lhe sábio, e assim, salvar-lhe.
Fonte parcialmente adaptada: Notas de Rodapé da “Bíblia de Estudos Almeida”.
Valdeci Júnior
Fátima Silva