-
-
Suomen Raamattuopisto (1776) -
-
1
|Esdras 9:1|
Kuin nämät kaikki olivat päätetyt, niin tulivat päämiehet minun tyköni ja sanoivat: Israelin kansa ja papit ja Leviläiset ei ole erinneet maan kansain, Kanaanealaisten, Hetiläisten, Pheresiläisten, Jebusilaisten, Ammonilaisten, Moabilaisten, Egyptiläisten ja Amorilaisten kauhistuksesta.
-
2
|Esdras 9:2|
Sillä he ovat ottaneet heidän tyttäriänsä itsellensä ja pojillensa ja ovat sekoittaneet pyhän siemenen maan kansain kanssa; ja heidän päämiehensä ja esivaltansa ovat kaikkein ensimäiset siinä pahassa teossa.
-
3
|Esdras 9:3|
Kuin minä sen kuulin, repäisin minä vaatteeni ja hameeni, ja repelin hiuksiani päästäni ja partaani ja istuin hämmästyksissä.
-
4
|Esdras 9:4|
Ja kaikki, jotka pelkäsivät Herran Israelin Jumalan sanaa, tulivat kokoon minun tyköni, jälleen tulleiden synnin tähden; ja minä istuin hämmästyksissä hamaan ehtoouhriin asti.
-
5
|Esdras 9:5|
Ja ehtoouhrin aikana nousin minä surkeudestani; ja kuin minä repäisin vaatteeni ja hameeni, lankesin minä polvilleni ja hajoitin käteni Herran minun Jumalani tykö,
-
6
|Esdras 9:6|
Ja sanoin: minun Jumalani! minä häpeen ja en kehtaa silmiäni nostaa sinun tykös, minun Jumalani; sillä meidän syntimme ovat enentyneet päämme ylitse ja meidän pahat tekomme ovat kasvaneet hamaan taivaaseen asti.
-
7
|Esdras 9:7|
Hamasta isäimme ajasta niin tähän päivään saakka olemme me olleet suurissa synneissä; ja meidän pahain töidemme tähden olemme me ja meidän kuninkaamme ja pappimme annetut maan kuningasten käsiin, ja miekkaan, ja vankeuteen ja ryöstöksi, ja meidän kasvomme häpiään, niinkuin tänäkin päivänä.
-
8
|Esdras 9:8|
Mutta nyt vähällä ajan rahdulla on meille armo tapahtunut Herralta meidän Jumalaltamme, että vielä on muutamia meistä jäljellä ja päässeitä, että hän antoi vielä vaarnan meille pyhään siaansa, että meidän Jumalamme valistais silmämme ja antais meille vähän virvoituksen orjuudessamme.
-
9
|Esdras 9:9|
Sillä me olemme orjat; ja orjuudessamme ei hyljännyt meitä meidän Jumalamme; ja hän on kääntänyt laupiuden meidän tykömme Persian kuningasten edessä, että he antoivat meidän elää, ja korottaa meidän Jumalamme huoneen, ja korjata jaonneet paikat, ja antoi meille aidan Juudassa ja Jerusalemissa.
-
10
|Esdras 9:10|
Mitä me siis sanomme, meidän Jumalamme, tästälähin? että me olemme hyljänneet sinun käskys,
-
-
Sugestões
Clique para ler Neemias 1-4
25 de maio LAB 511
O VISIONÁRIO
Neemias 01-04
Frank Holbrook foi um grande líder. Dentre várias outras coisas que ele liderou, foi diretor de um instituto de pesquisas bíblicas, nos Estados Unidos. Holbrook escreveu um comentário bíblico sobre os livros de Esdras e Neemias, além de liderar um estudo mundial sobre esses dois livros, de outubro a dezembro de 1993. O manual para os estudos foi impresso na Casa Publicadora Brasileira e tinha como título: “Esdras e Neemias, Edificadores para Deus”.
Achei interessante que esse grande líder, na página 77, ao introduzir seus comentários ao livro de Neemias, escreve falando justamente sobre a visão de um líder. E parece um contrassenso, porque ao mesmo tempo em que ele questiona sobre a importância que os dirigentes sejam pessoas de visão, destaca Neemias 2:12, que tem uma declaração do líder Neemias: “Não declarei a ninguém o que o meu Deus me pusera no coração para eu fazer em Jerusalém”. Interessante, não é? Alguém que é de visão, mas ao mesmo tempo parece não ser.
Como um líder na causa de Deus pode aprender a compreender a vontade do Senhor tanto para ele, como dirigente, quanto para aqueles a quem lidera? E como ainda conseguir transmitir essa visão de forma equilibrada? Você já conheceu algum líder que era impelido por uma visão?
William Steger, um homem de 45 anos, tinha um sonho. Para tentar realizá-lo, ele e Jean-Louis Etienne formaram um equipe que percorreria toda a Antártida. A princípio, eles foram detidos por uma tempestade que durou 60 dias, com ventos de até 160 quilômetros por hora e temperaturas muito abaixo de zero. Então, o grupo de cinco pessoas foi deixando para trás as diversas partes do trajeto de 6400 quilômetros, mas bem devagar, pouco a pouco. Até que no dia 20 de fevereiro de 1990, aqueles homens, com seus trenós e quarenta cães, começaram a percorrer o último trecho da travessia. O objetivo deles era chamar a atenção do povo para a fragilidade ambiental da Antártida e para a necessidade de cooperação mundial para protegê-la. Esse objetivo, essa visão, conseguiu erguê-los acima das adversidades que tiveram de suportar durante aqueles seis meses e meio.
Você percebe como um sonho pode fazer um ser humano galgar alturas? Da mesma forma que Steger se comportou naquela expedição, todos os bons dirigentes são visionários. Ele veem uma necessidade, formam um propósito e inspiram outros para que o ajudem a cumprir a visão. Neemias, o personagem de hoje, era um patriota hebreu com uma visão. Ele conseguiu visualizar-se libertando o povo de Deus dos inimigos e fazendo uma reforma espiritual.
E você? Qual é sua visão? Também quer galgar as alturas?
Valdeci Júnior
Fátima Silva