-
-
Suomen Raamattuopisto (1776) -
-
1
|Esdras 9:1|
Kuin nämät kaikki olivat päätetyt, niin tulivat päämiehet minun tyköni ja sanoivat: Israelin kansa ja papit ja Leviläiset ei ole erinneet maan kansain, Kanaanealaisten, Hetiläisten, Pheresiläisten, Jebusilaisten, Ammonilaisten, Moabilaisten, Egyptiläisten ja Amorilaisten kauhistuksesta.
-
2
|Esdras 9:2|
Sillä he ovat ottaneet heidän tyttäriänsä itsellensä ja pojillensa ja ovat sekoittaneet pyhän siemenen maan kansain kanssa; ja heidän päämiehensä ja esivaltansa ovat kaikkein ensimäiset siinä pahassa teossa.
-
3
|Esdras 9:3|
Kuin minä sen kuulin, repäisin minä vaatteeni ja hameeni, ja repelin hiuksiani päästäni ja partaani ja istuin hämmästyksissä.
-
4
|Esdras 9:4|
Ja kaikki, jotka pelkäsivät Herran Israelin Jumalan sanaa, tulivat kokoon minun tyköni, jälleen tulleiden synnin tähden; ja minä istuin hämmästyksissä hamaan ehtoouhriin asti.
-
5
|Esdras 9:5|
Ja ehtoouhrin aikana nousin minä surkeudestani; ja kuin minä repäisin vaatteeni ja hameeni, lankesin minä polvilleni ja hajoitin käteni Herran minun Jumalani tykö,
-
6
|Esdras 9:6|
Ja sanoin: minun Jumalani! minä häpeen ja en kehtaa silmiäni nostaa sinun tykös, minun Jumalani; sillä meidän syntimme ovat enentyneet päämme ylitse ja meidän pahat tekomme ovat kasvaneet hamaan taivaaseen asti.
-
7
|Esdras 9:7|
Hamasta isäimme ajasta niin tähän päivään saakka olemme me olleet suurissa synneissä; ja meidän pahain töidemme tähden olemme me ja meidän kuninkaamme ja pappimme annetut maan kuningasten käsiin, ja miekkaan, ja vankeuteen ja ryöstöksi, ja meidän kasvomme häpiään, niinkuin tänäkin päivänä.
-
8
|Esdras 9:8|
Mutta nyt vähällä ajan rahdulla on meille armo tapahtunut Herralta meidän Jumalaltamme, että vielä on muutamia meistä jäljellä ja päässeitä, että hän antoi vielä vaarnan meille pyhään siaansa, että meidän Jumalamme valistais silmämme ja antais meille vähän virvoituksen orjuudessamme.
-
9
|Esdras 9:9|
Sillä me olemme orjat; ja orjuudessamme ei hyljännyt meitä meidän Jumalamme; ja hän on kääntänyt laupiuden meidän tykömme Persian kuningasten edessä, että he antoivat meidän elää, ja korottaa meidän Jumalamme huoneen, ja korjata jaonneet paikat, ja antoi meille aidan Juudassa ja Jerusalemissa.
-
10
|Esdras 9:10|
Mitä me siis sanomme, meidän Jumalamme, tästälähin? että me olemme hyljänneet sinun käskys,
-
-
Sugestões
Clique para ler Tiago 1-5
16 de Dezembro LAB 716
UM PRESENTE DE AMOR
Hebreus 12-13
O que pode rolar no relacionamento de duas pessoas casadas? No livro “Os melhores contos de O. Henry”, da editora Círculo do Livro há uma história que muitos já a chamaram de “História Cabeluda”. Este famoso contista norte-americano, conta-nos de um casal muito pobre que queria se presentear no Natal, mas nenhum dos dois tinha dinheiro.
Como ela tinha um cabelo maravilhoso, resolveu vendê-lo para comprar uma pulseira nova para ele colocar no relógio que havia herdado do pai (uma jóia que acompanhava a família há três gerações), e que há muito tempo estava com a pulseira quebrada.
Quando ele chegou em casa, na noite de Natal, levou um tremendo susto ao vê-la de cabelo curto, mas sua surpresa foi ainda maior quando ela lhe deu a pulseira, pois, para poder comprar para ela dois pentes raros, de casco de tartaruga, orlados de pedraria, na cor exata para combinar com seu cabelo, ele havia vendido o relógio.
Esta deliciosa história de amor conjugal não é um simples incentivo para que, neste Natal que se aproxima, você se lembre com carinho, das pessoas que você ama. Não se sinta devedor de presentes. “Não devam nada a ninguém, a não ser o amor (Romanos 13:8)”. Paulo enfatizou a necessidade do amor, do começo ao fim dos seus escritos. No último capítulo da leitura de hoje, ainda podemos ver a cor do amor estampada nas exortações finais. E se existe uma coisa que deve sempre ser mantida em alta, num matrimônio, é o amor.
Isto pode parecer óbvio, mas, por incrível que pareça, é muito fácil acontecer de o amor entre dois cônjuges esfriar-se. Um dos segredos para que o amor não se esfrie é a manutenção da pureza. E quando rompe-se os limites daquilo que é puro, o desrespeito destrói o amor. Foi por isto que o apóstolo admoestou que “o casamento deve ser honrado por todos; o leito conjugal, conservado puro; pois Deus julgará os imorais e os adúlteros (Hebreus 13:4)”. Na versão Almeida Revista e Atualizada este verso é traduzido assim: “Digno de honra entre todos seja o matrimônio, bem como o leito sem mácula”. Onde não há mácula há honra.
E o cultivo do amor precisa do canteiro da honra, para que todos os pontos, até mesmo os mais íntimos, sejam saudáveis. O sexo faz parte do plano de Deus para o prazer das pessoas casadas. Mas é necessário que seja regido por princípios. E os princípios divinos são o presente que Deus deixou para isto. O resumo de todos eles pode ser lido em 1Coríntios 13:8.
Faça a leitura de hoje, com amor.
Valdeci Júnior
Fátima Silva