-
-
Suomen Raamattuopisto (1776) -
-
1
|Esdras 9:1|
Kuin nämät kaikki olivat päätetyt, niin tulivat päämiehet minun tyköni ja sanoivat: Israelin kansa ja papit ja Leviläiset ei ole erinneet maan kansain, Kanaanealaisten, Hetiläisten, Pheresiläisten, Jebusilaisten, Ammonilaisten, Moabilaisten, Egyptiläisten ja Amorilaisten kauhistuksesta.
-
2
|Esdras 9:2|
Sillä he ovat ottaneet heidän tyttäriänsä itsellensä ja pojillensa ja ovat sekoittaneet pyhän siemenen maan kansain kanssa; ja heidän päämiehensä ja esivaltansa ovat kaikkein ensimäiset siinä pahassa teossa.
-
3
|Esdras 9:3|
Kuin minä sen kuulin, repäisin minä vaatteeni ja hameeni, ja repelin hiuksiani päästäni ja partaani ja istuin hämmästyksissä.
-
4
|Esdras 9:4|
Ja kaikki, jotka pelkäsivät Herran Israelin Jumalan sanaa, tulivat kokoon minun tyköni, jälleen tulleiden synnin tähden; ja minä istuin hämmästyksissä hamaan ehtoouhriin asti.
-
5
|Esdras 9:5|
Ja ehtoouhrin aikana nousin minä surkeudestani; ja kuin minä repäisin vaatteeni ja hameeni, lankesin minä polvilleni ja hajoitin käteni Herran minun Jumalani tykö,
-
6
|Esdras 9:6|
Ja sanoin: minun Jumalani! minä häpeen ja en kehtaa silmiäni nostaa sinun tykös, minun Jumalani; sillä meidän syntimme ovat enentyneet päämme ylitse ja meidän pahat tekomme ovat kasvaneet hamaan taivaaseen asti.
-
7
|Esdras 9:7|
Hamasta isäimme ajasta niin tähän päivään saakka olemme me olleet suurissa synneissä; ja meidän pahain töidemme tähden olemme me ja meidän kuninkaamme ja pappimme annetut maan kuningasten käsiin, ja miekkaan, ja vankeuteen ja ryöstöksi, ja meidän kasvomme häpiään, niinkuin tänäkin päivänä.
-
8
|Esdras 9:8|
Mutta nyt vähällä ajan rahdulla on meille armo tapahtunut Herralta meidän Jumalaltamme, että vielä on muutamia meistä jäljellä ja päässeitä, että hän antoi vielä vaarnan meille pyhään siaansa, että meidän Jumalamme valistais silmämme ja antais meille vähän virvoituksen orjuudessamme.
-
9
|Esdras 9:9|
Sillä me olemme orjat; ja orjuudessamme ei hyljännyt meitä meidän Jumalamme; ja hän on kääntänyt laupiuden meidän tykömme Persian kuningasten edessä, että he antoivat meidän elää, ja korottaa meidän Jumalamme huoneen, ja korjata jaonneet paikat, ja antoi meille aidan Juudassa ja Jerusalemissa.
-
10
|Esdras 9:10|
Mitä me siis sanomme, meidän Jumalamme, tästälähin? että me olemme hyljänneet sinun käskys,
-
-
Sugestões
Clique para ler Josué 1-4
08 de março LAB 433
JOSUÉ?
Josué 01-04
No comentário de hoje, quero apresentar a você um grande homem. Seu nome é Josué. Ele foi o sucessor de Moisés e tem seu próprio livro na Bíblia que leva o seu nome. Esse é um dos grandes livros da Bíblia! Não em tamanho, mas na grandeza que a mensagem dele apresenta. Na verdade, Josué também foi um gigante. Não no tamanho físico, mas gigante no sentido da força, coragem, virtudes corretas e como instrumento poderoso nas mãos de Deus.
Estou fazendo essa apresentação porque começamos hoje a leitura do livro de Josué em nosso plano anual de ler a Bíblia. Como iremos ler esse livro, compensa saber alguns detalhes básicos, como exemplo, sobre quem teria escrito esse livro. Reposta fácil?
É. Provavelmente o autor tenha sido o próprio Josué. O tema principal do seu livro é falar da conquista e da divisão da terra de Canaã. Pelo fato de o livro falar bastante sobre conquistas, há muitos teólogos que dizem que o pensamento-chave desse livro está em Josué 1:8-9: versos que transmitem a ideia de como obter êxito nas lutas da vida.
Mas se fizermos um resumo, talvez em forma de esboço, do livro de Josué, fazendo uma análise histórica, podemos dividir o livro em sete partes:
1ª parte – capítulos 1-5: fala da invasão da terra;
2ª parte – capítulo 6: aborda sobre a queda de Jericó;
3ª parte - capítulos 7-8: descrevem tanto a batalha em Ai quanto o que aconteceu com o povo de Israel na região dos montes Ebal e Gerizim;
4ª parte – capítulo 10: descreve a conquista do sul;
5ª parte - capítulos 11-12: continua falando de conquista, mas dessa vez é a conquista do norte. Também fala da lista dos reis mortos;
6ª parte - capítulos 13-22: conta sobre a divisão da terra, a designação das cidades de refúgio;
7ª parte - capítulos 23-24: contém as palavras de despedida de Josué e a descrição do que aconteceu por ocasião da sua morte.
Mas a lição principal é o ensino de que a certeza do cumprimento dos propósitos divinos realmente existe. Podemos ter a segurança de que Deus está no controle.
Se observarmos atentamente, veremos que existem muitos “tipos” estabelecidos no livro de Josué. Por exemplo: existe uma concepção comum de que a travessia do Jordão representaria a morte e, Canaã, o Céu. Como sabermos a veracidade de interpretações assim? Tais tipologias merecem nossa atenção quanto ao seu cumprimento ou não.
Deus cumpriu Sua vontade na vida de Josué por escrever essa história tão linda. Ele pode cumprir Sua vontade na sua vida também. Abra o seu coração e aceite os desígnios de Deus!
Valdeci Júnior
Fátima Silva