-
-
Suomen Raamattuopisto (1776) -
-
1
|Esdras 9:1|
Kuin nämät kaikki olivat päätetyt, niin tulivat päämiehet minun tyköni ja sanoivat: Israelin kansa ja papit ja Leviläiset ei ole erinneet maan kansain, Kanaanealaisten, Hetiläisten, Pheresiläisten, Jebusilaisten, Ammonilaisten, Moabilaisten, Egyptiläisten ja Amorilaisten kauhistuksesta.
-
2
|Esdras 9:2|
Sillä he ovat ottaneet heidän tyttäriänsä itsellensä ja pojillensa ja ovat sekoittaneet pyhän siemenen maan kansain kanssa; ja heidän päämiehensä ja esivaltansa ovat kaikkein ensimäiset siinä pahassa teossa.
-
3
|Esdras 9:3|
Kuin minä sen kuulin, repäisin minä vaatteeni ja hameeni, ja repelin hiuksiani päästäni ja partaani ja istuin hämmästyksissä.
-
4
|Esdras 9:4|
Ja kaikki, jotka pelkäsivät Herran Israelin Jumalan sanaa, tulivat kokoon minun tyköni, jälleen tulleiden synnin tähden; ja minä istuin hämmästyksissä hamaan ehtoouhriin asti.
-
5
|Esdras 9:5|
Ja ehtoouhrin aikana nousin minä surkeudestani; ja kuin minä repäisin vaatteeni ja hameeni, lankesin minä polvilleni ja hajoitin käteni Herran minun Jumalani tykö,
-
6
|Esdras 9:6|
Ja sanoin: minun Jumalani! minä häpeen ja en kehtaa silmiäni nostaa sinun tykös, minun Jumalani; sillä meidän syntimme ovat enentyneet päämme ylitse ja meidän pahat tekomme ovat kasvaneet hamaan taivaaseen asti.
-
7
|Esdras 9:7|
Hamasta isäimme ajasta niin tähän päivään saakka olemme me olleet suurissa synneissä; ja meidän pahain töidemme tähden olemme me ja meidän kuninkaamme ja pappimme annetut maan kuningasten käsiin, ja miekkaan, ja vankeuteen ja ryöstöksi, ja meidän kasvomme häpiään, niinkuin tänäkin päivänä.
-
8
|Esdras 9:8|
Mutta nyt vähällä ajan rahdulla on meille armo tapahtunut Herralta meidän Jumalaltamme, että vielä on muutamia meistä jäljellä ja päässeitä, että hän antoi vielä vaarnan meille pyhään siaansa, että meidän Jumalamme valistais silmämme ja antais meille vähän virvoituksen orjuudessamme.
-
9
|Esdras 9:9|
Sillä me olemme orjat; ja orjuudessamme ei hyljännyt meitä meidän Jumalamme; ja hän on kääntänyt laupiuden meidän tykömme Persian kuningasten edessä, että he antoivat meidän elää, ja korottaa meidän Jumalamme huoneen, ja korjata jaonneet paikat, ja antoi meille aidan Juudassa ja Jerusalemissa.
-
10
|Esdras 9:10|
Mitä me siis sanomme, meidän Jumalamme, tästälähin? että me olemme hyljänneet sinun käskys,
-
-
Sugestões
Clique para ler Ezequiel 14-17
01 de setembro LAB 610
ALGUÉM
Ezequiel 14-17
Tente identificar quem é esta pessoa. Sua origem e nascimento aconteceram um lugar inóspito e sem amor. Seu nascimento foi assim: no dia em que ela nasceu, seu cordão umbilical não foi cortado, ela não foi lavada com água, para que ficasse limpa, não foi higienizada, nem enrolada em panos. Ninguém olhou para ela com piedade nem teve suficiente compaixão para fazer qualquer uma destas coisas por ela. Ao contrário, ela foi jogada fora, em campo aberto, pois, no dia em que nasceu, foi desprezada.
Então, passando um prÃncipe por perto, ele a viu esperneando em seu sangue e, enquanto ela jazia ali em sangue, ele lhe disse: Viva! E aquele prÃncipe a fez crescer como uma flor. Ela cresceu, desenvolveu-se e tornou-se a mais linda das jóias. Seus seios formaram-se e seu cabelo cresceu, mas ela ainda estava totalmente nua.
Mais tarde, quando o prÃncipe passou de novo por perto, ele olhou-a e viu que ela já tinha idade suficiente para amar; então o prÃncipe estendeu a sua capa sobre ela e cobriu sua nudez. Ele fez juramento e estabeleceu uma aliança com ela - palavra de senhor soberano - e ela se tornou dele.
Ele tinha lhe dado banho com água e, ao lavá-la, limpou seu sangue e a perfumou. O prÃncipe colocou nela um vestido bordado e lindas sandálias de peles de animais marinhos. Vestiu-a de linho fino e a cobriu de roupas caras. Adornou-a com jóias; pôs braceletes em seus braços e uma gargantilha em torno de seu pescoço; deu-lhe um pendente, pôs brincos em suas orelhas e uma linda coroa em sua cabeça. E assim, ela foi adornada com outro e prata; suas roupas eram de linho fino, tecido caro e pano bordado. Sua comida era sempre do bom e do melhor. Ela se tornou muito linda, uma rainha. Sua fama espalhou-se entre as nações por sua beleza, porque o esplendor que o prÃncipe lhe deu tornou perfeita a sua formosura. Coisa de gente grande. Nobreza!
Mas, ela se aproveitou da sua beleza e usou a sua fama para dormir com qualquer um que passava, concedendo-lhes os seus favores sexuais. Usou seus vestidos para forrar o chão na própria plataforma da igreja, onde, ali, entregava-se a qualquer um, como prostituta. Ela apanhou as jóias finas que o prÃncipe tinha lhe dado e usou todas em orgias, gastou todo o mantimento de comida com os amantes e, para ficar livre, matou os seus próprios filhos que eram também do prÃncipe.
Sabe quem é? É o sÃmbolo bÃblico das pessoas que são de Deus, mas vivem em pecado. Pode ser você e eu, diante dEle.
Valdeci Júnior
Fátima Silva