-
-
Suomen Raamattuopisto (1776) -
-
1
|Esdras 9:1|
Kuin nämät kaikki olivat päätetyt, niin tulivat päämiehet minun tyköni ja sanoivat: Israelin kansa ja papit ja Leviläiset ei ole erinneet maan kansain, Kanaanealaisten, Hetiläisten, Pheresiläisten, Jebusilaisten, Ammonilaisten, Moabilaisten, Egyptiläisten ja Amorilaisten kauhistuksesta.
-
2
|Esdras 9:2|
Sillä he ovat ottaneet heidän tyttäriänsä itsellensä ja pojillensa ja ovat sekoittaneet pyhän siemenen maan kansain kanssa; ja heidän päämiehensä ja esivaltansa ovat kaikkein ensimäiset siinä pahassa teossa.
-
3
|Esdras 9:3|
Kuin minä sen kuulin, repäisin minä vaatteeni ja hameeni, ja repelin hiuksiani päästäni ja partaani ja istuin hämmästyksissä.
-
4
|Esdras 9:4|
Ja kaikki, jotka pelkäsivät Herran Israelin Jumalan sanaa, tulivat kokoon minun tyköni, jälleen tulleiden synnin tähden; ja minä istuin hämmästyksissä hamaan ehtoouhriin asti.
-
5
|Esdras 9:5|
Ja ehtoouhrin aikana nousin minä surkeudestani; ja kuin minä repäisin vaatteeni ja hameeni, lankesin minä polvilleni ja hajoitin käteni Herran minun Jumalani tykö,
-
6
|Esdras 9:6|
Ja sanoin: minun Jumalani! minä häpeen ja en kehtaa silmiäni nostaa sinun tykös, minun Jumalani; sillä meidän syntimme ovat enentyneet päämme ylitse ja meidän pahat tekomme ovat kasvaneet hamaan taivaaseen asti.
-
7
|Esdras 9:7|
Hamasta isäimme ajasta niin tähän päivään saakka olemme me olleet suurissa synneissä; ja meidän pahain töidemme tähden olemme me ja meidän kuninkaamme ja pappimme annetut maan kuningasten käsiin, ja miekkaan, ja vankeuteen ja ryöstöksi, ja meidän kasvomme häpiään, niinkuin tänäkin päivänä.
-
8
|Esdras 9:8|
Mutta nyt vähällä ajan rahdulla on meille armo tapahtunut Herralta meidän Jumalaltamme, että vielä on muutamia meistä jäljellä ja päässeitä, että hän antoi vielä vaarnan meille pyhään siaansa, että meidän Jumalamme valistais silmämme ja antais meille vähän virvoituksen orjuudessamme.
-
9
|Esdras 9:9|
Sillä me olemme orjat; ja orjuudessamme ei hyljännyt meitä meidän Jumalamme; ja hän on kääntänyt laupiuden meidän tykömme Persian kuningasten edessä, että he antoivat meidän elää, ja korottaa meidän Jumalamme huoneen, ja korjata jaonneet paikat, ja antoi meille aidan Juudassa ja Jerusalemissa.
-
10
|Esdras 9:10|
Mitä me siis sanomme, meidän Jumalamme, tästälähin? että me olemme hyljänneet sinun käskys,
-
-
Sugestões
Clique para ler Gênesis 4-7
02 de janeiro LAB 368
MEIO AMBIENTE CRISTÃO
Gênesis 04-07
Na leitura de ontem, pudemos ver a natureza sendo criada. Ao lermos a Bíblia hoje, observamos a tentativa de Deus em conseguir conciliar a preservação do meio ambiente com a preservação da moral do ser humano. Pesquisei sobre isso nos argumentos de quem fala com propriedade:
“É claro que o homem foi feito para dominar o meio ambiente. Mas tomemos como exemplo o domínio divino. Por acaso o domínio de Deus é tirano? Por acaso é descuidado? Por acaso é irresponsável? Não. O domínio de Deus é perfeito. E se ele fez o homem à sua imagem e semelhança e lhe disse que deveria dominar a terra e tudo o que nela há, é no seu referencial e não no referencial humano, utilitarista, oportunista e, muitas vezes, exclusivista, que o homem deve dominar a natureza” (Marina Silva, Missão Integral, Editora Ultimato).
Note que essas palavras são de uma professora de História que foi senadora; a pessoa que, até hoje, já sentou-se na cadeira do Ministério do Meio Ambiente com mais competência, no Brasil. Essa servidora pública diz que quando se converteu, passou a ver seu trabalho com outros olhos. Sua visão mudou a partir da leitura da Bíblia, em comparação com uma de suas atribuições no senado, que era lidar com os assuntos do meio ambiente. Cuidar do meio ambiente deveria ser, para ela, um compromisso de vida, um ministério, não no sentido eclesiástico ou teológico, mas com as raízes no cristianismo.
Ser um ambientalista é um dever do cristão? Os ambientalistas não são pessoas que prestam culto à natureza. Não é esoterismo. É claro que isso pode acontecer, mas a defesa do meio ambiente para nós, cristãos, não é uma questão política ou utilitária, é uma ordenança divina. A Bíblia nos apresenta várias passagens nas quais encontramos Deus se reportando à questão do cuidado com a natureza.
A idéia encara o fato de que, infelizmente, o homem desrespeita a natureza. Não utilizar de forma sustentável os rios, as florestas, o solo, o ar e tudo aquilo que é necessário para a vida do planeta é não dar importância às gerações futuras, transmitindo a idéia de que precisamos extrair tudo agora porque pensamos apenas, no máximo, nos nossos netos. Esse é um comportamento completamente fora do propósito de Deus na relação do homem com a natureza.
A sua crença religiosa deve caminhar seguindo a vontade de Deus. Deve ter sempre como alvo a edificação. Isso resultará na alegria do povo e no júbilo divino. Com os olhos da fé, procure ver na leitura bíblica de hoje, nossa responsabilidade pela Criação de Deus. Você faz parte dela!
Valdeci Júnior
Fátima Silva