-
-
Suomen Raamattuopisto (1776) -
-
21
|Neemias 9:21|
Sinä ravitsit heitä korvessa neljäkymmentä ajastaikaa, ettei heiltä mitään puuttunut; ei heidän vaatteensa vanhentuneet, eikä heidän jalkansa ajettuneet.
-
22
|Neemias 9:22|
Sinä annoit heille valtakunnat ja kansat, ja jaoit heidät sinne ja tänne, omistamaan Sihonin maata, ja Hesbonin kuninkaan maata ja Ogin Basanin kuninkaan maata.
-
23
|Neemias 9:23|
Ja sinä enensit heidän lapsensa niinkuin tähdet taivaassa, ja veit heidät siihen maahan, josta sinä heidän isillensä sanonut olit, että heidän piti sinne menemän ja omistaman.
-
24
|Neemias 9:24|
Ja lapset menivät ja omistivat maan; ja sinä nöyryytit Kanaanealaisten maan asujamet heidän edessänsä, ja annoit heitä heidän käsiinsä, niin myös heidän kuninkaansa ja maan kansat, tehdä heille oman tahtonsa perään.
-
25
|Neemias 9:25|
Ja he voittivat vahvat kaupungit ja lihavan maan, ja omistivat huoneet täynnä kaikkinaista viljaa, vuojonkivisiä kaivoja, viinamäkiä ja öljymäkiä ja paljon hedelmällisiä puita. Ja he söivät ja ravittiin, ja lihoivat, ja elivät herkullisesti sinun suuresta hyvyydestäs.
-
26
|Neemias 9:26|
Mutta he tulivat tottelemattomiksi ja vastahakoisiksi sinua vastaan, ja heittivät sinun lakis selkänsä taa, ja tappoivat sinun prophetas, jotka heidän edessänsä todistivat, että he olisivat kääntyneet sinun tykös; ja he suuresti häpäisivät sinua.
-
27
|Neemias 9:27|
Sentähden sinä annoit heitä vihollistensa käsiin, jotka heitä ahdistivat. Ja he huusivat sinua ahdistuksensa aikana, ja sinä kuulit taivaasta heitä, ja laupiutes tähden annoit sinä heille pelastajat, jotka heitä auttivat vihollistensa käsistä.
-
28
|Neemias 9:28|
Mutta kun he lepoon tulivat, palasivat he pahaa tekemään sinun edessäs: niin sinä hylkäsit heitä vihollistensa käsiin, jotka heitä hallitsivat. Niin he käänsivät heitänsä ja taas huusivat sinua, ja sinä kuulit heitä taivaasta ja pelastit heitä monta aikaa, sinun suuren laupiutes tähden.
-
29
|Neemias 9:29|
Ja sinä annoit heille tiettäväksi tehdä, että heidän piti kääntämän itsensä sinun lakis tykö; mutta he olivat ylpiät ja ei totelleet sinun käskyjäs, ja syntiä tekivät sinun tuomiotas vastaan, joita jos ihminen tekee, hän elää niissä; ja he käänsivät hartionsa ja kovensivat niskansa, ja ei totelleet.
-
30
|Neemias 9:30|
Ja sinä kärsit heitä monta ajastaikaa, ja annoit heille tehdä tiettäväksi henkes kautta sinun prophetaissas; mutta ei he ottaneet korviinsa; sentähden sinä annoit heitä maan kansain käsiin.
-
-
Sugestões
Clique para ler João 16-18
03 de novembro LAB 673
JOÃO 14-15
João 14-15
A partir do momento que, em www.bibliaonline.net, abrimos o espaço para que os nossos ouvintes e internautas também fizessem seus comentários sobre o texto bíblico do dia, passamos a receber ótimos posts. Portanto, hoje vou deixar que nossos amigos contribuam.
Um leitor chamado William anotou que “Nem sempre é fácil cumprir a vontade de Deus. Não suporto mais o pecado na minha vida, mas apego-me àquela verdade absoluta: ‘onde abundou o pecado, superabundou a graça’. Maravilhosa graça!!!!!!!!!!! O amor de Jesus nos constrange, e pecar significa que, em algum momento, não Lhe retribuímos o devido amor”.
Isto pode ser ilustrado pela história da Eliana:
“Passei por uma experiência muito delicada nestes últimos meses. Foi na minha igreja. A diretora do Ministério da Criança e eu tivemos um contratempo. Para minha surpresa, aquela irmã alegava que eu era um empecilho ao seu trabalho. Ela deixou claro que me odiava, usando palavras duríssimas.
“O interessante é que, naquele dia, em especial, eu estava muito bem. Tudo o que aquela líder me falava parecia não magoar profundamente meu coração. Passado o êxtase do acontecido, comentei o ocorrido com o líder geral da congregação local. Ele aconselhou-me que orássemos por ela, e foi o que fizemos.
“Enquanto os dias se passavam, continuávamos a orar. Mas eu não sabia que ela também orava por mim. O seu coração também estava triste pelo ocorrido, e sentia que precisava desculpar-se com todos os presentes.
“Certo dia, trabalhando juntas, movidas pelo Espírito do Senhor, enquanto conversávamos outros assuntos, ela parou, olhou-me firmemente, e disse: ‘Como Deus tem me abençoado depois daquele nosso desentendimento. Explico. Eu aprendi muito, tanto com seu silêncio, quanto com sua paciência. Vi que, naquele dia, você estava em paz, e que esta paz vinha do Senhor. Por favor, me perdoe’. Depois de toda ação vem uma reação. Eu também lhe pedi perdão.
“Resumindo. Ela está em paz. E a paz que o Senhor a dá é esta de João 14:24.”
Acho que o internauta Silvano resume bem esta realidade, quando, ao comentar sobre João 14-15, diz: “Significa que Deus ama a todos, indistintamente, inclusive os mais vis pecadores, embora abomine o pecado. A expectativa de Deus é que todos se salvem. Ele é um Deus de misericórdias. Por isso, quem O ama não vive mais na prática do pecado, mas obedece Sua palavra, porque Ele gera vida em nós.
E que vida! “Não dá para questionar este amor tão grande por todos os povos. Quem daria seu único filho? Será que este gesto não diz tudo? (Internauta Paulo)”.
E para você, meu amigo, o que significa o conteúdo de João 14-15?
Valdeci Júnior
Fátima Silva