-
-
Suomen Raamattuopisto (1776) -
-
1
|Daniel 7:1|
Ensimäisenä Belsatsarin, Babelin kuninkaan vuotena näki Daniel unen ja näyn vuoteessansa; ja hän kirjoitti sen unen, ja käsitti sen näin:
-
2
|Daniel 7:2|
Daniel puhui ja sanoi: Minä näin näyn yöllä, ja katso, neljä tuulta taivaan alla pauhasivat toinen toistansa vastaan suurella merellä.
-
3
|Daniel 7:3|
Ja neljä suurta petoa nousi merestä, aina toinen toisen muotoinen kuin toinen.
-
4
|Daniel 7:4|
Ensimäinen niinkuin jalopeura, jolla olivat kotkan siivet. Ja minä katsoin siihen asti, että siivet temmattiin pois häneltä ja hän otettiin ylös maasta, ja seisoi jaloillansa niinkuin ihminen, ja hänelle annettiin ihmisen sydän.
-
5
|Daniel 7:5|
Ja katso, toinen peto oli karhun muotoinen ja seisoi yhdellä puolella, ja oli hänen suussansa hammastensa seassa kolme kylkiluuta. Ja hänelle sanottiin: Nouse ja syö paljon lihaa.
-
6
|Daniel 7:6|
Tämän jälkeen minä näin, ja katso, toinen peto oli pardin muotoinen. Hänellä oli neljä linnun siipeä hänen selässänsä, ja sillä pedolla oli neljä päätä, ja hänelle annettiin valta.
-
7
|Daniel 7:7|
Senjälkeen minä näin tässä näyssä yöllä, ja katso, neljäs peto oli kauhia ja hirmuinen ja sangen väkevä, ja hänellä olivat suuret rautaiset hampaat. Söi ympäriltänsä ja murensi ja liian hän tallasi jaloillansa. Se oli myös paljon toisin kuin ne muut pedot, jotka hänen edellänsä olivat, ja hänellä oli kymmenen sarvea.
-
8
|Daniel 7:8|
Minä katselin tarkasti sarvia, ja katso, niiden seassa puhkesi toinen vähä sarvi, jonka edestä kolme niistä ensimäisistä sarvista reväistiin pois. Ja katso, sillä sarvella olivat silmät niinkuin ihmisen silmät ja suu, joka pahui suuria asioita.
-
9
|Daniel 7:9|
Nämät minä näin, siihenasti, että istuimet pantiin. Ja istui vanha-ikäinen, jonka vaatteet olivat lumivalkiat, ja hänen päänsä hiukset niinkuin puhdas villa, hänen istuimensa oli niinkuin tulen liekki, ja hänen rattaansa niinkuin polttava tuli.
-
10
|Daniel 7:10|
Tulinen virta juoksi ja kävi ulos hänen kasvoinsa edestä. Tuhannen kertaa tuhannen palveli häntä ja sata kertaa tuhannen tuhatta seisoi hänen edessänsä. Tuomio pidettiin, ja kirjat avattiin.
-
-
Sugestões
Clique para ler Esdras 7-10
24 de maio LAB 510
QUEM FOI ESDRAS?
Esdras 07-10
Você lembra que comentei que a leitura do livro de Esdras seria rápida? Hoje, já estamos terminando de ler os últimos capÃtulos.
Neste comentário, quero falar um pouco mais sobre quem foi Esdras. Para tanto, usarei algumas referências bÃblicas da leitura bÃblica de hoje como apoio. Apesar de Esdras ter sido muito importante na época dele, já que marca a transição dos profetas e escribas, posteriormente a isso, as Escrituras não mencionam mais nada acerca dele.
Ele foi um sacerdote dos judeus, na Babilônia, reconhecido como um escriba, um escrivão-secretário muito diligente na lei de Moisés. Esdras era filho de SeraÃas, descendente de Arão. Sua história pública começou quando ele estava entre os cativos, na Babilônia. Ali, ele fez um pedido ao rei da Babilônia para que o permitisse regressar para visitar a Palestina. No capÃtulo 7, a BÃblia fala que Esdras era um homem muito bem preparado.
E através de um decreto do rei Artaxerxes, foi dada a Esdras a autoridade de reorganizar, baseado na lei de Moisés, a comunidade judia que tinha retornado para Judéia e Jerusalém depois do exÃlio deles em Babilônia. Isso aconteceu, segundo podemos comparar em Esdras 7:8, com as datas das olimpÃadas, o cânon de Ptolomeu, os papiros de Elefantina e alguns tabletes cuneiformes de Babilônia, no ano 457 a.C. Sobre esse decreto de Artaxerxes, podemos ver que, com base no que foi mencionado nele, os utensÃlios do templo judaico, que tinham sido confiscados, foram devolvidos e Esdras recebeu prata e ouro dos tesouros do rei.
Dessa forma, Esdras percebeu que Deus estava com ele em tudo o que estava acontecendo. Tanto é que no capÃtulo 8, podemos ver que ele pôs totalmente a sua confiança em Deus e até dispensou que tivesse uma escolta para protegê-lo na viajem para a Palestina.
Outra caracterÃstica interessante em Esdras era a sensibilidade de que o ser humano precisa fazer a sua parte na aliança com Deus. Esse homem de Deus repreendeu os viajantes que estavam retornando quando descobriu que os casamentos deles estavam errados. Muitas vezes, para fazer o bem, é preciso ser radical. E essa foi a postura de Esdras (ver capÃtulo 9). O correto, muitas vezes, dói muito, mas é bom. Esdras 10 mostra isso.
Se Deus permitir que alguma coisa seja tirada de você, não fique triste, revoltado, ou irado, com os punhos cerrados! Fique de mãos abertas, porque provavelmente, o que Deus esteja fazendo é deixar as suas mãos livres, prontas para receber um novo presente que Ele deve estar planejando para lhe dar. Lembre-se de que todas as coisas que possuÃmos são presentes especiais dados pelo Senhor!
Valdeci Júnior
Fátima Silva