-
-
Suomen Raamattuopisto (1776) -
-
1
|Daniel 8:1|
Kolmantena kuningas Belsatsarin valtakunnan vuotena näin minä Daniel näyn sen jälkeen, joka minulle ensin näkynyt oli.
-
2
|Daniel 8:2|
Mutta kuin minä näyn näin, olin minä Susanin linnassa Elamin maalla; ja minä näin näyssäni olevani Ulain virran tykönä.
-
3
|Daniel 8:3|
Ja minä nostin silmäni ja näin, ja katso, oinas seisoi virran tykönä, jolla oli kaksi korkiaa sarvea, toinen korkiampi kuin toinen, ja korkiampi puhkesi jälistä ulos.
-
4
|Daniel 8:4|
Sitte minä näin oinaan puskevan sarvillansa länteen päin, pohjaan päin ja etelään päin, ja ei yksikään peto taitanut seisoa hänen edessänsä, eikä hänen käsistänsä pelastettaa, vaan hän teki, mitä hän tahtoi ja tuli suureksi.
-
5
|Daniel 8:5|
Ja kuin minä näistä otin vaarin, katso, niin tuli kauris koko maan päälle, niin ettei hän sattunut maahan, ja kauriilla oli jalo sarvi silmäinsä välillä.
-
6
|Daniel 8:6|
Ja hän tuli hamaan kaksisarvisen oinaan tykö, jonka minä seisovan näin virran tykönä. Ja hän juoksi vihoissansa väkevästi hänen tykönsä.
-
7
|Daniel 8:7|
Ja minä näin, että hän tuli tuimasti oinaan tykö, ja julmistui hänen päällensä ja puski oinasta ja särki hänen molemmat sarvensa. Ja oinaalla ei ollut voimaa seisoa hänen edessänsä, vaan hän heitti hänet maahan ja tallasi hänet. Ja ei kenkään taitanut oinasta hänen käsistänsä pelastaa.
-
8
|Daniel 8:8|
Ja kauris tuli sangen suureksi ja kuin hän väkevämmäksi tullut oli, lohaistiin suuri sarvi, ja sen siaan kasvoi neljä kaunista jälleen neljää taivaan tuulta kohden.
-
9
|Daniel 8:9|
Ja yhdestä niistä kasvoi yksi vähä sarvi: Se tuli sangen suureksi etelään päin, itään päin ja ihanaisen maan puoleen.
-
10
|Daniel 8:10|
Ja se kasvoi taivaan sotajoukkoon asti ja heitti monikahdat sotajoukosta ja tähdeistä maahan ja tallasi ne.
-
-
Sugestões
Clique para ler 2 Crônicas 29-31
19 de maio LAB 505
CORTANDO O MAL PELA RAÍZ
2Crônicas 29-31
Vamos continuar com nossa leitura bíblica? Em contraste com o exemplo do rei Acaz, hoje encontramos um rei fiel. Bom, né?
Quando o rei Ezequias chegou ao trono, a devastação do reinado que seu pai havia deixado, podia ser vista em todos os lugares. Era algo muito triste: “Em poucas e bem escolhidas palavras, o rei passou em revista a situação que enfrentava: o templo fechado e a cessação de todas as cerimônias no seu recinto; a idolatria flagrante praticada nas ruas da cidade e através do reino; a apostasia de multidões que poderiam ter permanecido leais a Deus se os líderes de Judá lhes tivessem dado um exemplo reto; e o declínio do reino e sua perda de prestígio na estima das nações ao redor.” Profetas e Reis, pág. 332. O profeta Miquéias descreve, com muita propriedade, sobre a condição espiritual de Judá no momento em que Ezequias tornou-se rei (ver Miquéias capítulos 2 e 3). Até os sacerdotes e os profetas tinham problemas espirituais sérios.
Provavelmente, você já deve ter visto aquele ditado que diz: “Filho de peixe, peixinho é.” Mas no caso de Acaz e Ezequias, isso não pode ser aplicado. Acaz foi apóstata, Ezequias foi fiel.
Veja as palavras de Ezequias: “Nossos pais foram infiéis; fizeram o que o nosso Deus reprova e O abandonaram. Desviaram o rosto do local da habitação do Senhor e deram-lhe as costas. Também fecharam as portas do pórtico e apagaram as lâmpadas. Não queimaram incenso nem apresentaram holocausto no santuário para o Deus de Israel” (2Crônicas 29:6-7).
Penso que o maior problema do tempo do pai de Ezequias, no assunto de apostasia, foi o fato de que eles fecharam o próprio templo. O edifício que o próprio Deus tinha fundado, o lugar onde o Senhor Se manifestaria ao Seu povo, o lugar onde as pessoas deveriam louvar a Deus, reconhecer a Deus como Criador e Redentor, o lugar onde Ele reinava e onde estava centralizada Sua atividade de salvação; tudo isso tinha sido abertamente abandonado pelas próprias pessoas que diziam que eram povo de Deus. Que mau testemunho! Como eles se rebaixaram!
Foi nesse contexto que chegou Ezequias. Ele não só restaurou a adoração correta, mas não perdeu tempo em arrancar todas as práticas errôneas, porque aparentemente sabia que, não importava quantas boas coisas instituísse, não importava quantas formas e tradições adequadas fossem seguidas, a existência de práticas pecaminosas iria fatalmente envenenar tudo.
Maus hábitos são como uma batata podre numa caixa de batatas boas: é só uma questão de tempo, e o mal leva tudo para o brejo. Corte o mal pela raiz.
Valdeci Júnior
Fátima Silva