-
-
Suomen Raamattuopisto (1776) -
-
31
|Daniel 4:31|
(H4:28) Ennenkuin kuningas nämät sanat puhunut oli, tuli ääni alas taivaasta: Sinulle kuningas Nebukadnetsar sanotaan: Sinun valtakuntas otetaan sinulta pois.
-
32
|Daniel 4:32|
(H4:29) Ja sinä ajetaan pois ihmisten seasta; sinun pitää eläinten seassa kedolla oleman. Ruohoja sinun annetaan syödä niinkuin härkäin siihenasti että seitsemän aikaa sinulta kuluneet ovat, ettäs tuntisit Korkeimmalla vallan olevan ihmisten valtakuntain päälle, ja hänen antavan ne kenelle hän tahtoo.
-
33
|Daniel 4:33|
(H4:30) Kohta sillä hetkellä täytettiin sana kuningas Nebukadnetsarissa, ja hän ajettiin pois ihmisten seasta ja söi ruohoja niinkuin härkä, ja hänen ruumiinsa oli taivaan kasteen alla ja kastui siihen asti, että hänen hiuksensa kasvoivat niin suuriksi kuin kotkan höyhenet, ja hänen kyntensä niinkuin linnun kynnet.
-
34
|Daniel 4:34|
(H4:31) Sen ajan perästä nostin minä Nebukadnetsar silmäni taivaasen päin ja tulin jälleen taidolleni, ja kiitin sitä Korkeinta. Minä ylistin ja kunnioitin sitä, joka elää ijankaikkisesti, jonka valta on ijankaikkinen valta, ja hänen valtakuntansa pysyy suvusta sukuun.
-
35
|Daniel 4:35|
(H4:32) Jonka suhteen kaikki, jotka asuvat maan päällä, ovat luetut niinkuin ei mitään. Hän tekee, kuinka hän tahtoo taivaan sotajoukon kanssa, jotka asuvat maan päällä, ja ei kenkään taida hänen kättänsä estää, eikä hänelle sanoa: Mitäs teet?
-
36
|Daniel 4:36|
(H4:33) Silloin tulin minä jälleen taidolleni, ja kuninkaalliseen kunniaani ja jalouteeni ja minun muotooni. Ja minun neuvonantajani ja voimalliseni etsivät minua, ja minä pantiin jälleen valtakuntaani, ja sain vielä suuremman kunnian.
-
37
|Daniel 4:37|
(H4:34) Sentähden kiitän minä Nebukadnetsar ja kunnioitan ja ylistän taivaan kuningasta; sillä kaikki hänen työnsä on totuus ja hänen tiensä oikiat; ja joka ylpiä on, sen hän taitaa nöyryyttää.
-
1
|Daniel 5:1|
Kuningas Belsatsar teki kuuluisan pidon tuhannelle päämiehellensä, ja joi itsensä viinasta juovuksiin näiden tuhannen kanssa.
-
2
|Daniel 5:2|
Ja kuin hän juopunut oli, käski hän tuoda ne kultaiset ja hopiaiset astiat, jotka Nebukadnetsar, hänen isänsä Jerusalemin templistä ottanut oli, juodaksensa niistä voimallistensa, emäntäinsä ja vaimoinsa kanssa.
-
3
|Daniel 5:3|
Niin tuotiin ne kultaiset astiat, jotka templistä, Jumalan huoneesta, Jerusalemista otetut olivat; ja kuningas, hänen voimallisensa, emäntänsä ja vaimonsa joivat niistä.
-
-
Sugestões

Clique para ler Números 33-34
23 de fevereiro LAB 420
PODEMOS MUDAR?
Números 33-34
“Na minha vida, não aguento mais mudanças!” Essa foi a frase que ouvi minha mãe dizer em resposta a uma proposta que eu estava fazendo para ela, tentando oferecer algo bom. Minha mãe estava viúva e morando sozinha, longe dos parentes, longe de tudo, há mais de mil quilômetros dos filhos. E naquela preocupação de filho mais velho, protetor, eu estava propondo que ela morasse conosco. Não seria exatamente na mesma casa, mas em algum tipo de casa para que pudéssemos ficar pertinho. Cada vez que eu mudasse, minha mãe iria junto.
Minha mãe sabe o quanto mudo. Vida de pastor é assim: ir aonde Deus mandar. Quando ela disse essa frase para mim, sabia que nos últimos seis anos, eu já estava no sétimo apartamento. Foi por isso que ela disse aquela frase. Ela não estava dizendo que não é uma pessoa aberta a mudanças de paradigmas, mas só não queria mais viver feito cigano, beduíno ou qualquer outro tipo de gente nômade. Nada contra, mas o que ela gostaria era ficar quieta no cantinho dela. Isso está relacionado com estabilidade.
Penso que esses sentimentos sobre mudar ou não estavam bem aflorados na pele daquele pessoal que encontramos na leitura bíblica de hoje. Em Números 33, no relatório das etapas da viagem que eles tiveram desde o Egito, acampando aqui e ali, durou cerca de quarenta anos. Quantos lugares diferentes! Tentei contar, mas perdi a conta desses lugares.
Já pensou que vida era aquela? Levanta acampamento aqui, para ali, arma barraca acolá, e parecia que a jornada não tinha mais um paradeiro. Será que eles disseram: “Na minha vida, eu não aguento mais mudanças?”
Infelizmente, não! O sentimento deles era mais do tipo: “Eu não aguento mais mudanças na minha vida.” Você percebe a diferença? Uma coisa é dizer: “Na minha vida, eu não aguento mais mudanças”; outra, é dizer: “Eu não aguento mais mudanças na minha vida.” A diferença é o lugar onde estamos falando que ela possa acontecer. Uma coisa é, durante essa vida, não querer mais mudar-se de um lugar para outro. Outra, é não querer que mais nada na sua vida seja mudado. Aí é onde está o problema. Esse era o problema daquele povo.
Deus sabia muito bem disso, pois conhecia os israelitas. Parar de mudar-se pra lá e pra cá fisicamente não era o problema. Tanto é que em Números 34, Deus toca a buzina do “terra a vistaaa”, mostrando o final do itinerário. Mas no final do capítulo 33, o recado é: “Cuidado com o que você vai mudar ou deixar que não mude no seu relacionamento com o Senhor!”
Valdeci Júnior
Fátima Silva