-
Leia por capítulosComentário sobre a Leitura Bíblica de Hoje
-
Suomen Raamattuopisto (1776) -
-
1
|Deuteronômio 12:1|
Nämät ovat säädyt ja oikeudet, joita teidän pitämään pitää, että te niiden jälkeen tekisitte, sillä maalla, jonka Herra sinun isäis Jumala antoi sinulle omistaakses; niinkauvan kuin te maan päällä elätte.
-
2
|Deuteronômio 12:2|
Teidän pitää peräti hävittämän kaikki ne paikat, joissa pakanat, jotka te omistatte, jumaliansa palvelleet ovat; joko se olis korkeilla vuorilla, taikka mäillä, eli kaikkein viheriäisten puiden alla.
-
3
|Deuteronômio 12:3|
Ja kukistakaat heiden alttarinsa, ja särkekäät heidän patsaansa, heidän metsistönsä tulella polttakaat, ja heidän epäjumalansa kuvat rikki hakatkaat; ja hukuttakaat heidän nimensä siitä paikasta.
-
4
|Deuteronômio 12:4|
Ei teidän pidä niin tekemän Herralle teidän Jumalallenne:
-
5
|Deuteronômio 12:5|
Vaan siinä paikassa, minkä Herra teidän Jumalanne valitsee kaikista teidän sukukunnistanne, asettaaksensa siihen nimensä: siinä missä hän asuu, pitää teidän etsimän häntä ja sinne pitää sinun tuleman.
-
6
|Deuteronômio 12:6|
Ja siellä pitää teidän uhraaman polttouhrinne, ja muut uhrinne, ja kymmenyksenne, ja kättenne ylennysuhrin; ja lupauksenne, ja vapaaehtoiset uhrinne, niin myös esikoiset karjastanne ja lampaistanne.
-
7
|Deuteronômio 12:7|
Ja siellä teidän pitää syömän Herran teidän Jumalanne edessä, ja iloitseman kaikissa, mitä te ja teidän huoneenne kannatte edes, joilla Herra sinun Jumalas sinun on siunannut.
-
8
|Deuteronômio 12:8|
Ei teidän pidä tekemän kaikkein niiden jälkeen, kuin me tässä tänäpänä teemme, jokainen niinkuin hänelle itse näkyis oikiaksi.
-
9
|Deuteronômio 12:9|
Sillä ette vielä ole tähänasti tulleet lepoon ja perimykseen, jonka Herra sinun Jumalas sinulle antaa.
-
10
|Deuteronômio 12:10|
Vaan teidän pitää menemän Jordanin yli, ja asuman siinä maassa, jonka Herra teidän Jumalanne antta teidän periä: ja hän antaa teille levon kaikilta vihamiehiltänne ympäriltänne, teidän pitää myös turvallisesti asuman.
-
-
Sugestões
Clique para ler Marcos 15-16
18 de outubro LAB 657
NO “FIM”, PARTICIPAÇÕES DETERMINANTES
Marcos 13-14
Há três “fins” nesta leitura. O “Fim dos Tempos” virá a ser o final da história deste contexto de mundo em que vivemos, que acontecerá quando Jesus voltar a este mundo em poder e grande glória. O fim da vida ministerial terrestre de Jesus aconteceu pelos seus últimos atos antes de ser crucificado na cruz do Calvário. Estes dois fins têm a ver com a maneira que se desencadeará o seu fim. O tratamento que dá a Jesus determina o modo como O espera em sua vinda e será o determinante do seu destino eterno. Este é o terceiro fim.
Sobre o fim do mundo já ficou bem comentado aqui no último dia 12 (Mateus 24). Mas o capítulo 14 de Marcos, narrando os últimos eventos antes do fim da vida de Cristo, começa e termina com dois personagens que podem, muito bem, refletir-nos. Jesus foi ungido em Betânia (“casa dos pobres; casa da miséria”) por Maria Madalena, a ex-endemoninhada que fora prostituta. Jesus foi negado no pátio da casa do sumo sacerdote (o representante de Deus) por Simão Pedro, o ex-pescador que fora discípulo. Uma mesma história pode ter diferentes fins? Como você quer que seja o fim da sua história?
Compare Marcos 14:3-9 com Mateus 26:6-13 e João 12: 1-11, e pense no contexto. Aconteceu numa cidadela pequena e feia. Na casa de um camarada odiado por muitos, de conduta questionada e que tinha tido a pior de todas as doenças da época, o clima era o da discriminação. E para completar a história, entra uma representante da pior das castas. O que não faltava naquele ambiente era constrangimento. Várias facetas da vergonha humana estavam ali estampadas, ou, à flor da estampa. Malícias e maldades não pareciam dar lugar a nada relacionado à misericórdia. Mas Paulo disse que “onde aumentou o pecado, transbordou a graça (Romanos 5:20)”! Contemple você mesmo. Leia!
Agora observe os textos paralelos a Marcos 14:66-72: Mateus 26:69-75; Lucas 22:54-62 e João 18:15-27, tentando imaginar a cena. Aconteceu na mais gloriosa cidade Judaica: Jerusalém. A capital, cujo nome significa “cidade de paz”. Na casa daquele que ocupava a posição que qualquer um cobiçaria. Muitos sacerdotes pagariam fortunas para comprar, por pelo menos um ano, o título de “sumo”. A polícia romana estava ali, exibindo seus lindos trajes da ordem e da decência (humanas). As pessoas estavam descontraídas, aquecendo-se ao fogo. Todo mundo numa boa. Todavia, ensinou Paulo, “aquele que julga estar firme, cuide-se para que não caia (1Coríntios 10:12)!”. Veja! Entenda!
Que participações diferentes, em um mesmo fim!
Qual é sua participação?
A História apresentará diferentes fins de histórias individuais.
Valdeci Júnior
Fátima Silva