-
-
Suomen Raamattuopisto (1776) -
-
9
|Ester 2:9|
Ja piika kelpasi hänelle, ja hän löysi laupiuden hänen edessänsä, ja hän joudutti hänen kaunistustensa kanssa, antaaksensa hänelle hänen osansa ja siihen seitsemän kaunista piikaa kuninkaan huoneesta; ja hän muutti hänen piikoinensa parhaasen paikkaan vaimoin huoneesen.
-
10
|Ester 2:10|
Ja ei Ester ilmoittanut hänelle kansaansa ja sukuansa; sillä Mordekai oli häntä kieltänyt ilmoittamasta.
-
11
|Ester 2:11|
Ja Mordekai käyskenteli joka päivä neitsytten huoneen porstuan edessä, että hän olis saanut tietää, kävikö Esterille hyvin ja mitä hänelle tapahtuis.
-
12
|Ester 2:12|
Ja kuin itsekunkin piian määrätty aika tuli mennä kuningas Ahasveruksen tykö, sittekuin hän oli ollut kaksitoistakymmenta kuukautta vaimoin tavan jälkeen kaunistuksessa; (sillä heidän kaunistuksellansa piti oleman niin paljo aikaa: kuusi kuukautta myrhamiöljyllä, ja kuusi kuukautta kalliilla voiteilla, ja muilla vaimoin kaunistuksilla:)
-
13
|Ester 2:13|
Niin piika meni kuninkaan tykö; ja jonka hän tahtoi, se piti hänelle annettaman, joka piti hänen kanssansa menemän vaimoin huoneesta kuninkaan huoneesen.
-
14
|Ester 2:14|
Ehtoona hän tuli, ja huomeneltain palasi toiseen vaimoin huoneesen, Saasgaksen, kuninkaan kamaripalvelian käden alle, joka oli vaimoin vartia. Ja ei hänen pitänyt palajaman kuninkaan tykö, muutoin jos kuningas häntä tahtoi ja kutsutti häntä nimeltänsä.
-
15
|Ester 2:15|
Kuin Esterin, Abihailin, Mordekain sedän, tyttären (jonka hän oli ottanut tyttäreksensä) aika joutui tulla kuninkaan tykö, ei hän mitään muuta anonut, vaan mitä Hege kuninkaan kamaripalvelia, vaimoin vartia, sanoi; ja Ester löysi armon kaikkein edessä, jotka hänen näkivät.
-
16
|Ester 2:16|
Ja Ester otettiin kuningas Ahasveruksen tykö kuninkaalliseen huoneesen kymmenentenä kuukautena, joka kutsutaan Tebet, seitsemäntenä hänen valtakuntansa vuonna.
-
17
|Ester 2:17|
Ja kuningas rakasti Esteriä enempi kuin kaikkia muita vaimoja, ja hän löysi armon ja laupiuden hänen edessänsä enempi kuin kaikki muut neitseet; ja hän pani kuninkaallisen kruunun hänen päähänsä ja teki hänen kuningattareksei Vastin siaan.
-
18
|Ester 2:18|
Ja kuningas teki kaikille päämiehillensä ja palvelioillensa suuret pidot, ja ne pidot olivat Esterin tähden; ja hän teki maakunnille levon, ja antoi lahjoja kuninkaan varan jälkeen.
-
-
Sugestões
Clique para ler 1 Reis 3-4
11 de abril LAB 467
DE PÉ NAS RUÍNAS
1Reis 03-04
Houve um cara que era famoso e religioso. E tem muita gente que acha que a religião não é importante. Será? Hoje, quero apresentar-lhe alguém cuja vida e obras podem nos levar a refletir o que queremos definir para a nossa vida. E isso tem tudo a ver com a religião. Quer conhecê-lo?
Ele foi o mais célebre dos reis de Israel, o terceiro na lista dos monarcas e o segundo dos cinco filhos que Davi teve com Bate-Seba. Este foi Salomão, que deve ter reinado por volta de 971 a 931 a.C. Provavelmente tenha nascido em Jerusalém, bem antes que Davi chegasse ao final de seu reinado, mas que só aparece em cena mais tarde.
Davi tinha prometido a Bate-Seba que Salomão seria o sucessor, todavia a sucessão não foi anunciada oficialmente. Então, Adonias se proclamou rei pelo fato de que era o mais velho dos irmãos que, na ocasião, estavam vivos. Mas diante dessa pressão e dos posicionamentos de Natã e Bate-Seba, Davi mandou ungir Salomão e colocá-lo no trono, embora houvesse outra proclamação e unção por Davi, de maneira mais formal e pública, um pouco antes dele morrer.
Por ser mais sábio que todos os seus contemporâneos, Salomão foi reconhecido como um grande intelectual israelita. Em nenhum outro tempo da monarquia houve tanta oportunidade de contatos internacionais, tampouco tanta abundância e paz que inspirasse tantas obras literárias. Ele teve tempo para pensar. E além disso, a sabedoria concedida por Deus ajudou Salomão a receber honras e riquezas também.
O sábio começou a construir o templo em 966 a.C. Para tanto, gastou apenas poucos anos para concluir aquela estupenda obra. Foi nessa época que Deus apareceu pela segunda vez a Salomão e fez a promessa de que colocaria o Seu nome para sempre naquele templo. E ali também foi reafirmada a promessa de que a casa de Davi, agora passando por Salomão, estaria perpetuamente no trono, se guardassem os mandamentos de Deus.
Entretanto, infelizmente Salomão fez coisas que eram proibidas: tomou para si cavalos, mulheres e ouro em abundância. Ele caiu na tentação, não ouviu os conselhos de Deus, ficou orgulhoso e se entregou aos prazeres carnais do sexo e da idolatria. E o resultado foi que o reino, que a tantas custas tinha sido fortemente unificado, dividiu-se logo após sua morte.
Nessa fragmentação do reinado, muitas ruínas surgiram. Mas o interessante foi que as suas edificações religiosas foram as únicas que ficaram de pé. Isso não diz nada a você? Com que nível de seriedade você está tratando os assuntos religiosos da sua vida?
Embora existam fragmentos, permaneça de pé. Seja fiel!
Valdeci Júnior
Fátima Silva