-
-
Suomen Raamattuopisto (1776) -
-
6
|Ester 3:6|
Ja hän luki vähäksi laskea ainoastansa Mordekain päälle kättänsä; sillä he olivat hänelle tiettäväksi tehneet Mordekain kansan; mutta Haman pyysi teloittaa kaikkea Mordekain kansaa, Juudalaisia, jotka olivat koko kuningas Ahasveruksen valtakunassa.
-
7
|Ester 3:7|
Ensimäisellä kuulla, se on Nisan kuu, kuningas Ahasveruksen toisena vuonna toistakymmentä, heitettiin Pur, se on arpa, Hamanin edessä, päivä päivältä, ja kuukaudelta niin toiseen kuuhun toistakymmentä, se on kuu Adar.
-
8
|Ester 3:8|
Ja Haman sanoi kuningas Ahasverukselle: yksi kansa on hajoitettu ja jaettu kansain sekaan kaikissa sinun valtakuntas maakunnissa; ja heidän lakinsa on toisin kuin kaikkein kansain, ja ei he tee kuninkaan lain jälkeen; ei se ole kuninkaalle hyödyllinen, että heidän niin olla annetaan.
-
9
|Ester 3:9|
Jos kuninkaalle kelpaa, niin kirjoitettakoon, että ne hukutettaisiin; niin minä tahdon punnita kymmenentuhatta leiviskää hopiaa virkamiesten käsiin, vietää kuninkaan tavaroihin.
-
10
|Ester 3:10|
Silloin kuningas otti sormuksen sormestansa ja antoi sen Hamanille, Medatan Agagilaisen pojalle, Juudalaisten vihamiehelle.
-
11
|Ester 3:11|
Ja kuningas sanoi Hamanille: se hopia olkoon annettu sinulle, niin myös kansa, tehdäkses heille, mitäs tahdot.
-
12
|Ester 3:12|
Niin kuninkaan kirjoittajat kutsuttiin kolmantena päivänä toistakymmentä ensimäistä kuuta, ja kirjoitettiin niinkuin Haman käski kuninkaan ylimmäisten ja maaherrain tykö, sinne ja tänne maakuntiin, ja jokaisen kansan päämiesten tykö siellä ja täällä, itsekunkin kansan kirjoituksen jälkeen ja heidän kielellänsä; kuningas Ahasveruksen nimellä oli se kirjoitettu ja kuninkaan sormuksella lukittu.
-
13
|Ester 3:13|
Ja kirjat lähetettiin juoksijain kautta kaikkiin kuninkaan maakuntiin, hukuttamaan, tappamaan ja teloittamaan kaikkia Juudalaisia, nuoria ja vanhoja, lapsia ja vaimoja yhtenä päivänä, kuin oli kolmastoistakymmenes päivä toista kuuta toistakymmentä, se on kuu Adar, ja ryöstämään heidän saaliinsa.
-
14
|Ester 3:14|
Kirja oli näin: käsky on annettu kaikkiin maakuntiin, julistettaa kaikille kansoille, että heidän piti oleman sinä päivänä valmiit.
-
15
|Ester 3:15|
Ja juoksijat menivät kiiruusti kuninkaan käkskyn jälkeen; ja käsky annettiin Susanin linnassa. Ja kuningas ja Haman istuivat ja joivat; mutta Susanin kaupunki oli hämmästyksissä.
-
-
Sugestões
Clique para ler Números 35-36
24 de fevereiro LAB 421
FIM DO LIVRO DE NÚMEROS
Números 35-36
O autor Mário Quintana escreveu: “A vida é o dever que nós trouxemos para fazer em casa. Quando se vê, já são seis horas! Quando se vê, já é sexta-feira. Quando se vê, já terminou o ano... Quando se vê, perdemos o amor da nossa vida. Quando se vê, já se passaram 50 anos! Agora é tarde demais para ser reprovado. Se me fosse dado, um dia, outra oportunidade, eu nem olhava o relógio. Seguiria sempre em frente e iria jogando, pelo caminho, a casca dourada e inútil das horas. Desta forma, eu digo: não deixe de fazer algo de que gosta devido a falta de tempo; a única falta que terá, será desse tempo que infelizmente não voltará mais.”
Esse pensamento está ligado com o recado que quero dar para você hoje. Aliás, um apelo. Quando vemos, o dia já passou, e nos pegamos ser ter lido a Bíblia. Isso não é triste?
Fazer a leitura da Bíblia em um ano não é para qualquer um. Muitos até querem, mas quando veem, vários dias passaram e a leitura fica super atrasada. Quando percebem, também já passou o ano e mais uma derrota: não conseguiu concluir o projeto de ler a Bíblia diariamente. É mais triste e nostálgico que esse poema do Mário Quintana. É vergonhoso!
Mas nem só de vergonhas precisa viver o ser humano. O povo de Israel ficou viajando, viajando, viajando pelo deserto, e quando viram, já havia passado quarenta anos! Perda de tempo? Não! Nessa parada, quando eles perceberam, já estavam na terra de Canaã, a terra prometida! Era o sonho, que eles, como povo, alimentavam a mais de trezentos anos! E agora, eles estavam ali, na geração deles, sendo os conquistadores. Repartindo a herança, recebendo as instruções para nova vida, desfrutando da recompensa! Que coisa fantástica!
Olhando aí “Por Dentro da Bíblia”, no nosso plano de leitura diária, quando menos percebemos, terminamos o livro de Números! Você viu só? Hoje, lemos os capítulos 35-36 e pronto. Se seguirmos o plano que Deus nos dá, acontece assim: quando nem percebemos, temos o satisfatório sentimento de mais uma tarefa concluída. Se você é fiel em parar para fazer sua leitura, quando você menos percebe, já se passaram vinte, trinta minutinhos, e você terminou o seu ano bíblico. Se você é fiel em fazer isso todos os dias, quando você menos percebe, já leu toda a Bíblia. Ou, pelo menos até o livro de Números.
Compensa seguir a jornada que Deus nos dá, porque quando vemos, já estamos repartindo a herança e recebendo nossa parte da bênção. Que seu dia seja abençoado!
Valdeci Júnior
Fátima Silva