-
-
Suomen Raamattuopisto (1776) -
-
5
|Neemias 5:5|
Sillä meidän ruumiimme on niinkuin veljeimmekin ruumis ja meidän lapsemme niinkuin heidänkin lapsensa; mutta katso, me heitämme poikamme ja tyttäremme orjuuteen, ja jo parhaallansa ovat muutamat meidän tyttäristämme sorretut, ja ei ole voimaa meidän käsissämme; meidän peltomme ja viinamäkemme ovat joutuneet muille.
-
6
|Neemias 5:6|
Kuin minä tämän puheen ja heidän huutonsa kuulin, vihastuin minä sangen kovin.
-
7
|Neemias 5:7|
Ja minä ajattelin sydämessäni, ja nuhtelin ylimmäisiä ja päämiehiä ja sanoin heille: tahdotteko te kukin veljeltänne korkoa ottaa? Ja minä vein suuren joukon heitä vastaan,
-
8
|Neemias 5:8|
Ja sanoin heille: me olemme ostaneet veljemme Juudalaiset jälleen, jotka olivat myydyt pakanoille, varamme jälkeen; ja te vielä nyt tahdotte myydä veljenne, jotka meille myydyt ovat; niin he vaikenivat ja ei taitaneet vastata.
-
9
|Neemias 5:9|
Niin minä sanoin: ei se ole hyvä, minkä te teette; eikö teidän pitäisi vaeltaman meidän Jumalamme pelvossa, pakanain meidän vihollistemme häväistyksen tähden?
-
10
|Neemias 5:10|
Minä myös ja minun veljeni ja palveliani olemme lainanneet heille rahaa ja jyviä; mutta jättäkäämme pois tämä korko.
-
11
|Neemias 5:11|
Antakaat heille tänäpänä heidän peltonsa, viinamäkensä, öljypuunsa, huoneensa ja sadas osa rahasta, jyvistä, viinasta ja öljystä, jonka te olette heiltä koroksi vaatineet.
-
12
|Neemias 5:12|
Niin he sanoivat: me annamme jälleen, ja emme ano heiltä mitään; me teemme niinkuin sinä olet sanonut. Ja minä kutsuin papit ja vannotin heitä, että heidän piti niin tekemän.
-
13
|Neemias 5:13|
Minä pudistin myös helmani ja sanoin: noin Jumala pudistakoon jokaisen miehen huoneestansa ja työstänsä, joka ei tätä sanaa pidä, ja tulkoon niin pudistetuksi ja tyhjäksi. Ja kansa sanoi: amen! Ja he kiittivät Herraa; ja kansa teki niin.
-
14
|Neemias 5:14|
Ja siitä ajasta, kuin minua käskettiin olla heidän päämiehensä Juudan maassa, joka oli siitä kahdestakymmenennestä vuodesta niin toiseenneljättäkymmentä kuningas Artahsastan vuoteen, kahdestatoistakymmenessä ajastajassa, minä ja minun veljeni emme syöneet päämiehen ruokaa.
-
-
Sugestões
Clique para ler 1 Samuel 11-13
26 de março LAB 451
SEGREDO DE SAMUEL
1Samuel 11-13
Como você quer que sua história seja escrita? Se já é alguém idoso, que já viveu bastante, pergunto: Se fosse para você fazer um discurso que fossem as suas palavras de despedida e, nesse discurso, fizesse uma retrospectiva da sua vida e com o seu exemplo de vida deixar o seu recado final, o que diria?
Se você é jovem e tem toda a vida pela frente, tenho outra pergunta: Como quer que sua história seja escrita? Com quem quer ser comparado? Na lista de qual tipo de gente quer entrar? Resumindo, qual é o seu sonho de vida? Você tem um sonho? Essa pergunta é muito séria. Você tem um objetivo ou vive por viver? Se você vive “empurrando a vida com a barriga”, digo-lhe que a vida passará e, provavelmente, sua história ficará no esquecimento.
No entanto, se desejar, pode ser como Samuel, um grande homem na história da humanidade. Como? Vejamos sobre o diferencial desse profeta. Você pode encontrar a chave desse segredo na leitura de hoje, principalmente em 1Samuel 12, quando lemos o seu discurso de despedida. Ele estava bem velhinho, de cabelos brancos, e se colocou diante das pessoas, falando para a nação: “Tenho vivido diante de vocês desde a minha juventude até agora.” Ele faz um histórico do seu currículo, do quanto tinha trabalhado por aquele povo e das vitórias e decepções que eles tinham vivido juntos. O povo olhava para esse homem como um herói. Ele tinha sido seu educador. Eles tinham errado muitas vezes, e Samuel tinha lhes ajudado.
Você também tem vontade de trabalhar para Deus? Quer saber o segredo do chamado e do sucesso? Quer saber por que algumas pessoas se destacam na humanidade? No livro intitulado “Conselhos aos Pais, Professores e Estudantes”, pág. 537, encontramos algo relacionado ao segredo de Samuel e o que isso tem a ver com você, sua vida e seus sonhos: “A todos é dada oportunidade de desenvolver o caráter. Todos podem ocupar o lugar que lhes é designado no grande plano de Deus. O Senhor aceitou Samuel já desde a infância, porque seu coração era puro. Ele foi dado a Deus, oferta consagrada, e o Senhor fez dele um veículo de luz. Se a juventude de hoje se consagrar como o fez Samuel, o Senhor a aceitará e a empregará em Sua obra. E lhes será dado dizerem a respeito de sua vida, juntamente com o salmista: ‘Ensinaste-me, ó Deus, desde a minha mocidade; e até aqui tenho anunciado as Tuas maravilhas’.” Salmo 71:17.
Tenha um sonho e coloque seu projeto de vida e seu coração nas mãos de Deus!
Valdeci Júnior
Fátima Silva