-
-
Suomen Raamattuopisto (1776) -
-
5
|Neemias 5:5|
Sillä meidän ruumiimme on niinkuin veljeimmekin ruumis ja meidän lapsemme niinkuin heidänkin lapsensa; mutta katso, me heitämme poikamme ja tyttäremme orjuuteen, ja jo parhaallansa ovat muutamat meidän tyttäristämme sorretut, ja ei ole voimaa meidän käsissämme; meidän peltomme ja viinamäkemme ovat joutuneet muille.
-
6
|Neemias 5:6|
Kuin minä tämän puheen ja heidän huutonsa kuulin, vihastuin minä sangen kovin.
-
7
|Neemias 5:7|
Ja minä ajattelin sydämessäni, ja nuhtelin ylimmäisiä ja päämiehiä ja sanoin heille: tahdotteko te kukin veljeltänne korkoa ottaa? Ja minä vein suuren joukon heitä vastaan,
-
8
|Neemias 5:8|
Ja sanoin heille: me olemme ostaneet veljemme Juudalaiset jälleen, jotka olivat myydyt pakanoille, varamme jälkeen; ja te vielä nyt tahdotte myydä veljenne, jotka meille myydyt ovat; niin he vaikenivat ja ei taitaneet vastata.
-
9
|Neemias 5:9|
Niin minä sanoin: ei se ole hyvä, minkä te teette; eikö teidän pitäisi vaeltaman meidän Jumalamme pelvossa, pakanain meidän vihollistemme häväistyksen tähden?
-
10
|Neemias 5:10|
Minä myös ja minun veljeni ja palveliani olemme lainanneet heille rahaa ja jyviä; mutta jättäkäämme pois tämä korko.
-
11
|Neemias 5:11|
Antakaat heille tänäpänä heidän peltonsa, viinamäkensä, öljypuunsa, huoneensa ja sadas osa rahasta, jyvistä, viinasta ja öljystä, jonka te olette heiltä koroksi vaatineet.
-
12
|Neemias 5:12|
Niin he sanoivat: me annamme jälleen, ja emme ano heiltä mitään; me teemme niinkuin sinä olet sanonut. Ja minä kutsuin papit ja vannotin heitä, että heidän piti niin tekemän.
-
13
|Neemias 5:13|
Minä pudistin myös helmani ja sanoin: noin Jumala pudistakoon jokaisen miehen huoneestansa ja työstänsä, joka ei tätä sanaa pidä, ja tulkoon niin pudistetuksi ja tyhjäksi. Ja kansa sanoi: amen! Ja he kiittivät Herraa; ja kansa teki niin.
-
14
|Neemias 5:14|
Ja siitä ajasta, kuin minua käskettiin olla heidän päämiehensä Juudan maassa, joka oli siitä kahdestakymmenennestä vuodesta niin toiseenneljättäkymmentä kuningas Artahsastan vuoteen, kahdestatoistakymmenessä ajastajassa, minä ja minun veljeni emme syöneet päämiehen ruokaa.
-
-
Sugestões
Clique para ler Eclesiastes 5-8
19 de julho LAB 566
UM SENTIDO DESTA VIDA
Eclesiastes 05-08
E aí, muito dinheiro no bolso? Quem tem muito dinheiro no bolso, nos dias atuais? Quase ninguém! Falando em dinheiro, Eclesiastes 5 fala justamente do problema que o dinheiro pode chegar a ser. Lembro de um conselho que li: “Tudo que afaste de Deus o coração tem de ser renunciado. Mamom é o ídolo de muitos. O amor do dinheiro, a ambição da fortuna, é a cadeia de ouro que os liga a Satanás. Fama e honras mundanas são idolatradas por outros. Uma vida de comodidade egoísta, isenta de responsabilidade, constitui o ídolo de outros. Mas estas cadeias escravizadoras têm de ser partidas. Não podemos pertencer metade ao Senhor e metade ao mundo. Não somos filhos de Deus a menos que o sejamos totalmente” (Caminho a Cristo, 44). Precisamos tomar cuidado para que o dinheiro não seja nosso deus.
Lendo Eclesiastes 6, encontramos uma reflexão sobre “correr atrás do vento”. Perceba que não é necessário grande educação da mente para entender que, neste mundo, não existe satisfação real e duradoura. Nossos prazeres são apenas vaidade; nossos males são infinitos; a morte, que nos ameaça a cada momento, dentro de alguns anos deve nos colocar infalivelmente sob as terríveis alternativas de sermos aniquilados ou felizes, para sempre. É aí que vem a necessidade de ter esperança. Blaise Pascal (francês do século XVII - filósofo, religioso, físico e matemático) escreveu sobre isso: “Não existe nada mais real que isto, nada mais terrível. Por mais heróicos que sejamos, este é o fim que aguarda a vida mais nobre do mundo. Vamos refletir nisto e, então, dizer se não é indiscutível que não existe bem nesta vida. A não ser a esperança de outra; que somos felizes apenas na proporção em que nos aproximamos dela; e que, como não existem mais aflições para os que têm plena certeza da eternidade, não existe mais felicidade para os que não têm essa esperança.”
Eclesiastes 7 também levanta questões sobre o sentido da vida. Se compararmos esse livro com o todo da Bíblia, temos que admitir que as respostas certas só podem ser encontradas no Deus que nos criou, nos dá a redenção e, desse modo, nos dá o significado e o propósito que tanta gente busca por aí, muitas vezes em lugares fúteis, que não satisfazem os anseios da alma.
E isso faz mais sentido, se lermos Eclesiastes 8:12. Salomão faz questão de mostrar uma fina compreensão sobre a justiça e o juízo final. Resumindo: não importa qual mal vão as coisas neste mundo, a justiça final de Deus será executada. Esteja certo disso, mesmo que precise esperar. Deus vê tudo!
Valdeci Júnior
Fátima Silva