-
-
Suomen Raamattuopisto (1776) -
-
5
|Neemias 5:5|
Sillä meidän ruumiimme on niinkuin veljeimmekin ruumis ja meidän lapsemme niinkuin heidänkin lapsensa; mutta katso, me heitämme poikamme ja tyttäremme orjuuteen, ja jo parhaallansa ovat muutamat meidän tyttäristämme sorretut, ja ei ole voimaa meidän käsissämme; meidän peltomme ja viinamäkemme ovat joutuneet muille.
-
6
|Neemias 5:6|
Kuin minä tämän puheen ja heidän huutonsa kuulin, vihastuin minä sangen kovin.
-
7
|Neemias 5:7|
Ja minä ajattelin sydämessäni, ja nuhtelin ylimmäisiä ja päämiehiä ja sanoin heille: tahdotteko te kukin veljeltänne korkoa ottaa? Ja minä vein suuren joukon heitä vastaan,
-
8
|Neemias 5:8|
Ja sanoin heille: me olemme ostaneet veljemme Juudalaiset jälleen, jotka olivat myydyt pakanoille, varamme jälkeen; ja te vielä nyt tahdotte myydä veljenne, jotka meille myydyt ovat; niin he vaikenivat ja ei taitaneet vastata.
-
9
|Neemias 5:9|
Niin minä sanoin: ei se ole hyvä, minkä te teette; eikö teidän pitäisi vaeltaman meidän Jumalamme pelvossa, pakanain meidän vihollistemme häväistyksen tähden?
-
10
|Neemias 5:10|
Minä myös ja minun veljeni ja palveliani olemme lainanneet heille rahaa ja jyviä; mutta jättäkäämme pois tämä korko.
-
11
|Neemias 5:11|
Antakaat heille tänäpänä heidän peltonsa, viinamäkensä, öljypuunsa, huoneensa ja sadas osa rahasta, jyvistä, viinasta ja öljystä, jonka te olette heiltä koroksi vaatineet.
-
12
|Neemias 5:12|
Niin he sanoivat: me annamme jälleen, ja emme ano heiltä mitään; me teemme niinkuin sinä olet sanonut. Ja minä kutsuin papit ja vannotin heitä, että heidän piti niin tekemän.
-
13
|Neemias 5:13|
Minä pudistin myös helmani ja sanoin: noin Jumala pudistakoon jokaisen miehen huoneestansa ja työstänsä, joka ei tätä sanaa pidä, ja tulkoon niin pudistetuksi ja tyhjäksi. Ja kansa sanoi: amen! Ja he kiittivät Herraa; ja kansa teki niin.
-
14
|Neemias 5:14|
Ja siitä ajasta, kuin minua käskettiin olla heidän päämiehensä Juudan maassa, joka oli siitä kahdestakymmenennestä vuodesta niin toiseenneljättäkymmentä kuningas Artahsastan vuoteen, kahdestatoistakymmenessä ajastajassa, minä ja minun veljeni emme syöneet päämiehen ruokaa.
-
-
Sugestões
Clique para ler 1 Reis 3-4
11 de abril LAB 467
DE PÉ NAS RUÍNAS
1Reis 03-04
Houve um cara que era famoso e religioso. E tem muita gente que acha que a religião não é importante. Será? Hoje, quero apresentar-lhe alguém cuja vida e obras podem nos levar a refletir o que queremos definir para a nossa vida. E isso tem tudo a ver com a religião. Quer conhecê-lo?
Ele foi o mais célebre dos reis de Israel, o terceiro na lista dos monarcas e o segundo dos cinco filhos que Davi teve com Bate-Seba. Este foi Salomão, que deve ter reinado por volta de 971 a 931 a.C. Provavelmente tenha nascido em Jerusalém, bem antes que Davi chegasse ao final de seu reinado, mas que só aparece em cena mais tarde.
Davi tinha prometido a Bate-Seba que Salomão seria o sucessor, todavia a sucessão não foi anunciada oficialmente. Então, Adonias se proclamou rei pelo fato de que era o mais velho dos irmãos que, na ocasião, estavam vivos. Mas diante dessa pressão e dos posicionamentos de Natã e Bate-Seba, Davi mandou ungir Salomão e colocá-lo no trono, embora houvesse outra proclamação e unção por Davi, de maneira mais formal e pública, um pouco antes dele morrer.
Por ser mais sábio que todos os seus contemporâneos, Salomão foi reconhecido como um grande intelectual israelita. Em nenhum outro tempo da monarquia houve tanta oportunidade de contatos internacionais, tampouco tanta abundância e paz que inspirasse tantas obras literárias. Ele teve tempo para pensar. E além disso, a sabedoria concedida por Deus ajudou Salomão a receber honras e riquezas também.
O sábio começou a construir o templo em 966 a.C. Para tanto, gastou apenas poucos anos para concluir aquela estupenda obra. Foi nessa época que Deus apareceu pela segunda vez a Salomão e fez a promessa de que colocaria o Seu nome para sempre naquele templo. E ali também foi reafirmada a promessa de que a casa de Davi, agora passando por Salomão, estaria perpetuamente no trono, se guardassem os mandamentos de Deus.
Entretanto, infelizmente Salomão fez coisas que eram proibidas: tomou para si cavalos, mulheres e ouro em abundância. Ele caiu na tentação, não ouviu os conselhos de Deus, ficou orgulhoso e se entregou aos prazeres carnais do sexo e da idolatria. E o resultado foi que o reino, que a tantas custas tinha sido fortemente unificado, dividiu-se logo após sua morte.
Nessa fragmentação do reinado, muitas ruínas surgiram. Mas o interessante foi que as suas edificações religiosas foram as únicas que ficaram de pé. Isso não diz nada a você? Com que nível de seriedade você está tratando os assuntos religiosos da sua vida?
Embora existam fragmentos, permaneça de pé. Seja fiel!
Valdeci Júnior
Fátima Silva