-
-
Suomen Raamattuopisto (1776) -
-
14
|Daniel 5:14|
Minä olen kuullut sinusta, että sinulla on pyhäin jumalain henki, että myös valistus, ymmärrys ja korkia viisaus sinussa löydetty on.
-
15
|Daniel 5:15|
Minä olen antanat kutsua eteeni toimelliset ja viisaat tätä kirjoitusta lukemaan ja sen selitystä minulle ilmoittamaan, ja ei he taida sanoa, mitä se tietää.
-
16
|Daniel 5:16|
Mutta minä kuulen sinusta, että sinä taidat pimiät asiat selittää ja salatut ilmoittaa. Jos sinä nyt taidat tämän kirjoituksen lukea ja minulle ilmoittaa, mitä se tietää, niin sinä pitää purpuralla puetettaman ja kultakäädyt kaulassas kantaman ja kolmas herra oleman tässä valtakunnassa.
-
17
|Daniel 5:17|
Niin vastasi Daniel ja sanoi kuninkaalle: Pidä itse lahjas ja anna antimes muille. Minä luen kuitenkin kuninkaalle kirjoituksen, ja ilmoitan sen selityksen hänelle.
-
18
|Daniel 5:18|
Herra kuningas, korkein Jumala on sinun isälles Nebukadnetsarille valtakunnan, voiman, kunnian ja jalouden antanut.
-
19
|Daniel 5:19|
Ja sen voiman tähden, joka hänelle annettu oli, pelkäsivät ja karttoivat häntä kansat, sukukunnat ja kielet. Hän tappoi kenen hän tahtoi, hän jätti elämään kenen hän tahtoi, hän ylensi kenen hän tahtoi, hän alensi kenen hän tahtoi.
-
20
|Daniel 5:20|
Mutta koska hänen sydämensä paisui, ja hänen henkensä ylpeyteen paisuneeksi tuli, hyljättiin hän kuninkaalliselta istuimelta, ja tuli pois kunniastansa
-
21
|Daniel 5:21|
Ja ajettiin pois ihmisten seasta. Ja hänen sydämensä tuli eläinten kaltaiseksi, ja täytyi metsän eläinten kanssa juosta, ja söi ruohoja niinkuin härkä, ja hänen ruumiinsa oli taivaan kasteen alla, ja kastui, siihenasti, että hän oppi, että korkeimmalla Jumalalla on valta ihmisten valtakuntain päälle, ja hän antaa ne kellenkä hän tahtoo.
-
22
|Daniel 5:22|
Ja sinä Belsatsar, hänen poikansa, et ole sydäntäs nöyryyttänyt, ehkäs kaikki kyllä ne tiesit;
-
23
|Daniel 5:23|
Vaan olet itses korottanut taivaan Herraa vastaan. Ja hänen huoneensa astiat piti kannettaman sinun etees, ja sinä, sinun voimallises, sinun emäntäs ja vaimos olette niistä viinaa juoneet. Niin myös hopiaisia, kultaisia, vaskisia, rautaisia, puisia ja kivisä jumalia kiittäneet, jotka ei näe eikä kuule, eikä tuta taida. Mutta sitä Jumalaa, jonka kädessä sinun henkes on, ja jonka tykönä kaikki sinun ties ovat, et sinä ole kunnioittanut.
-
-
Sugestões
Clique para ler Jeremias 49-50
25 de agosto LAB 603
QUEM VOCÊ TEM SIDO?
Jeremias 49-50
Quem eram os amonitas, edomitas, elamitas e babilônicos? O que eram Damasco e Hazor?
Os amonitas eram descendentes de Amon, filho do incesto de Ló com sua filha. Que origem tortuosa! Quando eles cresceram em tamanho populacional, apossaram-se da região que fica nas proximidades das nascentes do rio Jaboque, tendo como capital, Rabá. Foi no tempo dos juízes que os amonitas passaram a hostilizar os israelitas. Desde aproximadamente 1100 a.C., as relações entre os filos de Amon e o povo de Deus nunca mais foram plenamente pacíficas. E no contexto de Jeremias 49, uma época posterior à da queda do império Assírio, apesar de vassalos do rei da Babilônia, os amonitas continuavam comportando-se como inimigos muito hostis ao povo de Israel.
Descendentes de Esaú, que foi aquele filho de Isaque que, desde jovem, já era inimigo de Jacó (Israel), os edomitas ocupavam a região sul do Mar Morto. O parentesco que havia entre eles e os israelitas fazia com estes lhes reconhecessem como uma nação irmã. Depois que os descendentes de Edom rebelaram-se contra o rei Jorão, filho de Josafá, sempre viveram em peleja com Judá. Isso fez com que, quando os judeus foram conquistados por Babilônia, a naçãozinha irmã comemorasse a desgraça dos seus parentes, descendentes de Israel. Isto tudo nos leva ao contexto da leitura de hoje
Damasco era a capital, a cidade-estado mais forte, dos arameus. E, apesar de serem semitas, estes sírios também haviam abandonado a Deus.
Hazor era a maior cidade que ficava a norte de Canaã. E teve uma época, que teve um rei, que de lá desta cidade, ele subjugou e oprimiu as doze tribos de Israel por vinte anos. Isso havia sido bem no passado, mas as conseqüências tinham ficado.
Os elamitas também eram semitas (descendentes de Sem) que também já estavam muito distantes do povo de Deus. Eles haviam sido um povo muito poderoso. Por conseqüência, o abuso de autoridade ao relacionar-se com os israelitas havia tornado-se um costume. Na época de Jeremias, não eram mais tão poderosos, mas faziam parte do império Babilônico. Para enxergar o que “Babilônia” representa para o povo de Deus, leia Jeremias 50.
É muito fácil dizer quem eram os amonitas, os edomitas, os arameus, os elamitas... Mas e você? Quem tem sido você? Este questionamento, sobre quem é quem, está em jogo direto para com o plano histórico e eterno que Deus tem para a humanidade. Dependendo da vida que está levando, você pode estar se encaixando nesse plano, ou atrapalhando-o.
Pense nisso e compare, ao fazer a leitura de hoje. Quem você tem sido? Isso é o mais importante.
Valdeci Júnior
Fátima Silva