-
-
Suomen Raamattuopisto (1776) -
-
3
|Daniel 6:3|
Mutta Daniel voitti kaikki päämiehet ja maanvanhimmat, sillä hänessä oli korkiampi henki. Sentähden ajatteli kuningas pannaksensa hänet koko valtakunnan päälle.
-
4
|Daniel 6:4|
Jonka tähden päämiehet ja maanvanhimmat etsivät syytä Danielia vastaan valtakunnan puolesta, vaan ei he taitaneet yhtään syytä eikä rikosta löytää, sillä hän oli uskollinen, ettei hänessä mitään vikaa eikä rikosta löytää taidettu.
-
5
|Daniel 6:5|
Niin sanoivat ne miehet: Emme löydä yhtään syytä tämän Danielin kanssa, ellemme löydä hänen Jumalansa palveluksessa.
-
6
|Daniel 6:6|
Silloin tulivat päämiehet ja maanvanhimmat joukoittain kuninkaan eteen ja sanoivat hänelle näin: Kuningas Darius eläköön kauvan!
-
7
|Daniel 6:7|
Valtakunnan päämiehet, herrat, maanvanhimmat, neuvonantajat ja valtamiehet ovat ajatelleet, että kuninkaallinen käsky annettaisiin ja ankara kielto, että jos joku kolmenakymmenenä päivänä joltakulta jumalalta eli ihmiseltä, paitsi sinulta, kuningas, ainoasti jotakin anoo, pitää jalopeurain luolaan heitettämän.
-
8
|Daniel 6:8|
Sentähden, herra kuningas, vahvista se käsky ja kirjoita alle, ettei sitä jälleen muutettaisi, Mediläisten ja Persian oikeuden jälkeen, jota ei kenkään rikkoa tohdi.
-
9
|Daniel 6:9|
Niin kirjoitti kuningas Darius sen kirjoituksen ja käskyn alle.
-
10
|Daniel 6:10|
Kuin Daniel sai tietää kirjoitetuksi sen käskyn alle, meni hän ylös huoneesensa, ja hänen suvihuoneensa akkunat olivat avoimet Jerusalemia päin, ja lankesi kolme kertaa päivässä polvillensa; rukoili, kiitti ja ylisti Jumalaansa, niinkuin hänen tapansa oli ennenkin tehdä.
-
11
|Daniel 6:11|
Silloin tulivat ne miehet joukoittain ja löysivät Danielin rukoilevan ja avuksensa huutavan Jumalaansa.
-
12
|Daniel 6:12|
Niin he astuivat edes ja puhuivat kuninkaan kanssa siitä kuninkaallisesta käskystä ja sanoivat: Etkös kirjoittanut käskyn alle, että jos joku ihminen kolmenakymmenenä päivänä jotakin anova olis joltakulta jumalalta eli ihmiseltä, paitsi sinulta ainoastansa, kuningas, se pitää jalopeurain luolaan heitettämän? Kuningas vastasi ja sanoi: Se on tosi, ja Mediläisten ja Persialaisten oikeutta ei pidä kenenkään rikkoman.
-
-
Sugestões
Clique para ler Números 9-11
14 de fevereiro LAB 411
ONDE É MEU LAR?
Números 09-11
“Lar, doce lar!” Essa frase já passou pela boca de todo mundo. E era isso que aquele povo, de Números 09-11 estava buscando. A Páscoa fazia parte da preparação. A proteção da nuvem e os toques das cornetas faziam parte da busca. E a partida do Sinai é a lição de que não basta sonhar em ter um lar, é preciso agir. Mas, na prática, será que isso é tão fácil assim? Veja esta definição, que um autor desconhecido fez, de o que é um lar:
“É um tapete de paz, guardado por um teto de esperança e por paredes de amor, com uma porta aberta para Deus e para o próximo. É um ambiente encantado, onde todo mundo pode descansar; é para onde os corações angustiados correm procurando um refúgio que os proteja das lutas da vida. É um ninho cheio de amor, em um mundo super estressado. É o reino do homem, o mundo da mulher, o paraíso das crianças.”
Uma família bem estruturada é uma potência para o bem, tanto no campo social quanto na completa felicidade do marido, da mulher e dos filhos. Ao constituir uma família, você está determinando valores morais e religiosos que seguirão adiante, influenciando o futuro, de acordo com a qualidade que seu lar tiver. Você já pensou nisso?
Certa vez, um menino demonstrava muita curiosidade ao olhar para uma cidadezinha; sua família estava se mudando para lá. Então uma pessoa estranha perguntou-lhe:
- O seu lar fica nesta vila?
O menino respondeu:
- “Sim, o nosso lar já está aqui, só que a gente ainda não conseguiu casa. Mas o meu pai está construindo uma.”
Podemos até nos mudar “de casa”, mas “de lar” não tem jeito. Para formar um lar, precisamos mais do que quatro paredes. Um lar se constrói com calor, amor, ternura, simpatia, compreensão e comunicação bondosa entre pais e filhos. Se o lar estiver nesses moldes, tanto faz ele estar em um palácio ou em um barraco, na cidade ou na roça, ele vai continuar sendo um lar. O lar sempre estará onde estiver o amor.
E aquele povo do deserto não tinha isso muito claro em mente: que eles eram (ou deveriam ser) um grupo formado por muitos lares. Por isso, a ânsia descontrolada em buscar preencher um vazio que a falta de um lar traz, a qualquer preço. As atitudes equivocadas do povo demonstravam tal busca.
Talvez você já tenha formado o seu lar sem ter levado esses princípios da felicidade da família em conta. Mesmo assim, ainda tem a chance de cultivar essas dicas até chegar ao Lar! Felicidades!!!
Valdeci Júnior
Fátima Silva